At the late night, double feature, picture show

Lisää hyviä puolia lapsivapaassa. Ehtii elokuviin.

Kaksi
leffaa yhden hinnalla tosin johtaa siihen, että olo on kuin
festareilla, mutta leffat on huonoja ihan tahallaan eikä vahingossa.


Hyvä että päätin olla jo puolitoista tuntia ennen ekan tarjokkaan alkua
lippuja ostamassa, sillä en ole varmaan ikinä nähnyt sellaisia jonoja
Tennarin aulassa. Kolmisen varttia siihen jonottamiseen sitten menikin.

Tulipahan tarkistettua rästiin jääneet X-Men 3 ja Poseidon.


On kaksi asiaa mitä en tajua. Ensimmäinen on se, että X-Meniä on
väitetty liian täyteen ahdetuksi. Eihän se ollut sitä yhtään, vaan
esimerkiksi jos vertaa tätä ekaan X-Meniin, niin eka oli aivan liian
avara. Tai sitten tosiaankin juon liikaa kahvia. Lisäksi on ihan
hupaisaa, että sarjiksien rasismiin viittaaminen on leffoissa muunnettu
yhä painavammin homoteemaksi.

Poseidonkin oli mainettaan
parempi. Toinen niistä mitä en tajua on että miten niin paperinohuet
stereotyyppihenkilöt? Koska siis TOTTA KAI paperinohuet
stereotyyppihenkilöt. Eikö nykypäivän leffakriitikoilla ja
tiedostavalla nuorisolla ole mitään käsitystä perinteisen
katastrofileffan perusluonteesta?