Vaanii se

Samalla tavalla kuin huomaan kevään kunnollisen tulon siitä, että
yhtäkkiä ilmassa kaikuu lokkien huuto, myös syksyllä on vaivihkaiset
ennusmerkkinsä.



Viime yönä Allia ulkoiluttaessa tajusin ensimmäistä kertaa pitkään
aikaan katsoa ylös. Siellä ne olivat, mun kaverit, tähdet. Hento oli
tuike, Cassiopeia erottui juuri ja juuri. Mutta näkyi kuitenkin.



Sillä hetkellä, kun tajuaa taas tähtitaivaan olemassaolon, vuosi on
vääjäämättä valahtanut iltapäivän puolelle. Lämpimiä ja aurinkoisia
hetkiäriittää varmasti vielä runsaasti, mutta syksy väijyy jo
lähistöllä hyökkäysarsenaaliaan inventoiden.




Delta-akvaridien eteläisen haaran maksimi on muuten tänään ja
alfa-capricornidien maksimi ylihuomenna. Syvällä pimeässä pöndelässä
kaukana sivistyksen valosaasteesta saattaa mättähällä loikoillessa
näkyä muutama tähdenlento. Ja kirkkaimmat satelliitit näkyvät jo nyt.