Su-doku

Hei kaikki, haluaisin kertoa teille siitä miten sudoku tuhosi elämäni.



Kaikki alkoi siitä, kun lehdestä löytyi sudoku. Olin pitkään
naureskellut niille hulluille, jotka antavat elämänsä sudokujen
vietäväksi - jotainhan niiden elämässä on oltava vakavasti vialla.
Kaverit olivat kuitenkin kehuneet, vähän painostaneetkin, ja niin
sitten tein sudokun.



Jäin koukkuun kerrasta. Seuraavan päivänä menin Akateemiseen norkoilemaan, jos jossain olisi sudoku-kirjaa myytävänä.



Hyvin nopeasti kyllästyin niihin tavallisiin sudokuihin. Piti saada
enemmän, monimutkaisempaa. Kokeilin kaikkea Salama-Sudokuista
Super-Sudokuihin. Lopulta narahdin täydellisesti Hyper-Sudokuun ja
palapeli-Sudokuun.



Aina ei hyperiä tai palapeliä ole saatavilla, ja sellaisen saadakseen
voi joutua ostamaan myös muita sudokuja. Välillä olen alentunut jopa
dyykkaamaan Metro-lehtiroskista sudokun toivossa.



Olen täysin vieraantunut elämästä. En saa välillä mentyä ajoissa nukkumaan, koska vielä
pitää täyttää pari numeroa. Streittariystävät yrittivät ensin alkuun
innostaa minua tavallisiin elämän iloihin kuten ryyppäämiseen ja
elosteluun, mutta suurin osa heistä on jo ajat sitten antanut periksi.



Huomaan valehtelevani lähimmäisilleni. Eilenkin sanoin työkavereille
meneväni tupakalle, vaikka oikeasti menin tupakkahuoneeseen tekemään
sudokua.




Lapset, ajatelkaa tulevaisuuttanne, pysykää erossa sudokuista. Elämässä on ihan riittävästi loogista haastetta muutenkin!