Ja jatkuu

Puolivallaton lapsivapaa jatkuu. Onnistuin jopa puhumaan itselleni
loppuviikoksi aamuvuorot niin, että pääsee joka päivä ajoissa kotiin
lööbaamaan. Ihan kuin kesäloma vielä jatkuisi.

On ihanaa olla itsekäs!


Ja vähän vähemmän ihanaa, jos tämä blogi on vielä muutaman vuoden
päästä pystyssä, kun arvoisa Lapsi surffaa netissä ja löytää äiteensä
häpeilemättömän ilakoinnin.

Ensin se saa raivarit siitä, että
nolaan sen kertomalla tyttöjeniskujuttuja (kts. edellinen entry).
Seuraavaksi se saa trauman, kun äiti ilakoi lapsivapaasta.

Ei se mitään. Odottakaas vain, kun Poika tuo ensimmäisen tyttöystävän kotiin. Silloin kaivetaan esiin Pojan vauvakuvat!


Sopiskohan sillä uhkailu kasvatuskeinona sitten kun Poika on teini?
Minuun se ei tehonnut, mutta olinkin kaappiekstrovertti ja nautin
siitä, kun vauva-aikaisia kahtatoista michelin-rengastani esiteltiin
kaiken maailman teinihairahduksille, joiden herkät mielet tuskin ovat
tänä päivänäkään toipuneet ennalleen.