Lo-ma... lomalomaloma!

Ah, talviloman ensimmäinen virallinen päivä. Se tarkoittaa siis että
tänään teen töitä vain ihan vähän. Ja työpaikalla lapsen kanssa
käydessäni en tehnyt töitä yhtään.



Sinänsä hauskaa lapsen kanssa ihmisten ilmoilla liikkuessa on se, että
kotona poikaa saa suunnilleen kalastella kattolampusta alas, mutta
minulle tuttuja ja hänelle vieraita ihmisiä tavatessa poikaan iskee
maailman viehättävin ujostus. Pienempänä, rattaissaistumisikäisenä
pikkuherra oli jatkuvasti avoimesti keimailemassa oikealle ja
vasemmalle, mutta nykyään olinpaikka on lähes aina jalkojeni takana
piilossa.



Ei sitä kestä yleensä kovin kauan. Aina on joku, joka saa pojan
hiljaksiin selittämään asioistaan, ja sitten taas kalastellaan poitsua
kattolampusta.



Työpaikalta Carollsille asti päästessä oli jälleen meno huipussaan ja
metrossa iski kiukkukohtaus. Ja totaalinen sammuminen. Mitenköhän saisi
selkästi päiväunia kaipaavan penskan nukkumaan ne päiväunet muutenkin
kuin vahingossa metron penkillä.