maanantai 24. huhtikuuta 2006

Leluilla pitää osata leikkiä!


Tekniset lelut valtaavat alaa. Itse kullakin alkaa olla messevää
kännykkää, mp3-soitinta ja megahienoa taulutelkkaria. Mikäs siinä,
mutta osataanko niitä käyttää? Äiti osti Nokian N70:n ja manuaali
näytti vastaavan pientä iltapuhderomaania. Veikkaan että aikojen
saatossa niistä kolmestakymmenestäyhdestätuhannesta featuresta mamma
käyttää osapuilleen kahta.



Ymmärrän kyllä, että leluista jätetään käyttämättä ominaisuuksia, joita
ei tarvita. Toisinaan kuitenkin ihmetyttää, että jätetään käyttämättä
niitä featureja, joilla on oikeasti merkitystä. Otetaan nyt vaikka
laajakuvatelkkarit. Lähes kaikissa vierailemissani huusholleissa ja
julkisissa tapahtumissa ruudun kuvasuhdeasetus on ollut päin honkia,
eikä ketään tunnu haittaavaan. Ei siis edes mitään
kompromissimankeloivaa smart-asetusta, vaan laajakuva-asetus 4:3-kuvan
kanssa.



Ei tämä ole mitään hifismiä, väitän. Vai onko? Eikö muka ketään muuta
haittaa, jos ruudun ihmiset näyttää lyhyenlänniltä "Suurin
pudottaja"-kilpailijoilta?



Edes televisioyhtiöitä ei näyttää haittaavan. On sairaan
raivostuttavaa, kun lähettävät laajakuvasignaalilla ohjelmaa, josta
valtaosa ei kuitenkaan sitä ole, vaan normaalia 4:3:a ja pannaria. Mikä
järki?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro