Arvojen kevätsiivous

Riemun jälkeistä masennustilaa on tänään ollut selvästi havaittavissa.
Hyvästä olostakin pitää maksaa. Toisaalta, sainpahan myrtsin mielen
ansiosta tänään aikaan jotain, joka on kytenyt mielessäni jo pitkään.



Hain uutta työpaikkaa. Sain aikaiseksi.



Todella jännää miten voi jumittua johonkin niin, että vaaditaan aika
lailla uskallusta ryhtyä, vaikka onkin ollut selvää jo pitkään, että
näin ei voi vain enää jatkua. Olen nyt ryhtynyt, ja se oli henkisesti
todella helppoa. Tiesin olevani hyvä niissä asioissa, joita haettiin.
Ja minulla on niistä asioista jopa yllin kyllin näyttöä. Turhaan
halveeraan itseäni - minä osaan, ja minulla on täysi oikeus myös
nauttia osaamisestani.



Vaikka en paikkaa saisikaan, vaikka minua ei kutsuttaisi edes
haastatteluun, niin ei se minua lannista. Jostain löytyy lopulta se
hyvä. Löysinhän mä miehenkin 15 vuoden päättömän häröilyn jälkeen. Ja
työ on sentään vain työ, eikä koko elämä.