Antisosiaalinen muistelee

Ystävyys on mielenkiintoinen asia. On niin monia erilaisia tapoja olla ystävä.



Tänään on ollut katkeransuloinen päivä. YT:iden jälkeen ensimmäinen
ryhmä jättää jäähyväisiä. Heillä on asiat järjestyneet, joten ei
tarvitse olla huolissaan siitä, miten he jatkossa pärjäävät. Toiset
siirtyvät talon sisällä muualle, toiset talosta ulos. Juomme viiniä ja
olutta, ja meillä on hysteerisen kivaa. Pinnan alla kytee kuitenkin
tietty surumielisyys. Nyt se perhe sitten hajoaa. Osa meistä on nähnyt
toisena lähes päivittäin jopa parinkymmenen vuoden ajan. Nuoresta (?)
iästäni huolimatta minä mukaanlukien.



On mielenkiintoista miten ihmisiin kiintyy. Työn ulkopuolella on muka
olevinaan ne "oikeat kaverit", mutta ihan yhtälailla työelämässä syntyy
ihmissuhteita, jotka eivät välttämättä millään tavalla ole olemassa sen
työsuhteen ulkopuolella, mutta kuitenkin ovat erittäin kiinteästi
olemassa työsuhteen sisällä ja muodostavat hyvin oleellisen osan
sosiaalista verkostoa ja turvaverkkoa.



Edellisessä entryssäni kaipailin pizzakerholaisiani. He ovat oikein
tyypillinen esimerkki ihmisistä, joihin minulla ei ole kontaktia työn
ulkopuolella. Siksi ehkä kaipaankin heitä tällä hetkellä niin paljon.
Nyt ehkä syntyy se seuraava seurue, joita joskus iltaisin mietin
lämmöllä ja mietin panisinko tekstarin menemään, mutta en kehtaa, kun
ei ole oikeasti asiaa - ja kun mehän tunnetaan vain töiden kautta.



Monille työ on korvike oikeiden sosiaalisten taitojen puutteelle. Tai
ei ehkä puutteelle, mutta sosiaaliselle saamattomuudelle kuitenkin.
Itse en lukeudu niihin ultrasosiaaleihin, jotka heti solmivat
viiskytykstoista kontaktia ihan missä tahansa mihin menevät. En edes
niihin, jotka ylipäätänsä solmivat kontakteja "vieraissa" tilanteissa.
Siksi työpaikan sosiaaliset suhteet lienevät minulle niin tärkeitä,
että ne eivät vaadi minulta niin paljon solmimis- ja ylläpitomielessä.
Ja siksi kärsin, kun kaikki muuttuu.



Ja kyllä se on ystävyyttä, ainakin minun puoleltani, vaikka yhteydet
eivät säilyisikään enää asioiden muuttumisen jälkeen. Onhan työn
ulkopuolellakin ihmissuhteita, jotka ovat pitkään "jäissä", koska ei
ole ehtinyt pitämään yhteyttä, mutta jotka toimivat taas ihan kympillä
kun sen yhteyden ehtii taas muodostamaan.



Hei kaikki duunikaverit edellisestä elämästä ja tulevasta edellisestä
elämästä. Kaipaan teitä aivan helvetisti. Mennääs vetään lärvit?