Super

Reipas annos itseinhoa tuottaa joskus hedelmää.

Nautittuani noin litran varsin räväkkää Lööperin liilaa sain aikaiseksi kiiltävän keittiön. Asiaa saattoi auttaa muutama napakka käsky mieheltä suunnilleen samalla äänensävyllä, jolla hän komentaa myös perheen koiraa. Mutta koska rautakoura kätkee itsensä silkkihansikkaaseen, koko urakan ajan minulle pidettiin joviaalisti seuraa leffatietovisakysymyksillä.

Täydellisyydessäni rypiessäni kokkasin normaalin päivällisen lisäksi jopa jälkiruokaa (jos nyt blå bandin suklaamoussen vispaamista voi valmistamiseksi kutsua) ja osallistuin samalla loistavaa moniajokykyä osoittaen pojan lukemaan ja kirjoittamaan opettelun komppaamiseen.

Ennen kuin nukahdan, käperryn sykkyrälle ja virkkaan mojovan päiväunen siitä, miten olen superäiti. Siinä sitten lillun omassa erinomaisuudessani - kunnes aamu koittaa, enkä taaskaan pääse sängystä ylös kun kello soi.