Kun olin vajaat viisi, muutimme uuteen kotiin. Kun uusi koti oli vielä tyhjä, ja äiti puuhasi jotain siivousta uudessa kämpässä, sain viihdykkeekseni uuden lehden. Jipon. Jippo oli muovikääreissä, ja siinä oli muovinpalasia, josta sai kyhättyä sillä kertaa katapultin.
Aivan älyttömän hieno juttu.
Nykyään viihdytän itseäni esimerkiksi työpaikalla tupakkahuoneessa tekemällä sudokuja. Ne ovat tietyllä tavalla minulle Jipon korvikkeita. Jipossa oli puuhaa, jota toisinaan edelleen kaipaan kovasti - sen lisäksi että ne istuttivat minuun jo nuorella iällä rakkauden ranskalaiseen ja belgialaiseen sarjakuvaan.
Voi kun olisi Jippo, johon voisin tutustuttaa poikani, joka on nyt juuri suunnilleen saman ikäinen kuin itse olin silloin joskus ensimmäisen katapulttini nysvätessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti