Katsokaa nyt Ossia...

Esimerkiksi Marinadilla on ihan hyvä tupakointipoliittinen blogi-entry, uusi ilmoittautunut lukijani Tony
kertoo omilla sivuillaan tupakoinnin lopettamisesta. Monet vuosia ja
taas vuosia polttaneet ystäväni ovat onnistuneet lopettamaan.


Se vaivaa minua, koska olen useampaan kertaan yrittänyt lopettaa, eikä
se vain onnistu. Ei vaikka olisin raskaana. Tunnen olevani
löysämielinen mamis, koska ilmassa on niin paljon lopetusmielialaa että
se tarttuu minuunkin, mutta silti tiedän että sortuisin kuitenkin ennen
pitkää. Viimeistään siinä vaiheessa kun tekee mieli tappaa joku
vähintäänkin verbaalisesti.

Vielä ei ole tupakkaan liittyviä
vaivoja. Juoksen edelleen bussiin tai metroon mitenkään epänormaalisti
hengästymättä, en kröhi tervaa aamuisin, en kärsi kroonisesta
keuhkoputken tulehduksesta joka toinen kuukausi. Mutta sekin aika
saattaa koittaa. Koska ikä tuo kaikkea muuta pientä kremppaa kuten
liiallinen parrankasvu, niin jossain vaiheessa pakostakin tapahtuu
jotain oikeasti ikävää.

Ja silti, pelkään olevani tuleva
tyypilinen rautakeuhkotapaus, joka terminaalivaiheessakin ryystää
paperossia kurkkuavanteen kautta (ja käyttää voiceboxia, ja syö lihaa lehmistä joilla on voicebox).

Jos aloittaisi polttamalla tänään yhden tupakan vähemmän kuin eilen.