perjantai 17. helmikuuta 2006

Huollon tädille hei!


Marinadi on kulta (kts. edellisen entryn kommenttiboksi).
Laitan neuvot korvan taakse seuraavaa kertaa varten.
Niin, seuraavaa, sillä terveisiä vain sinulle takuuhuollon ihmiselle joka aivan selvästikin luet salaa blogiani ja reagoit heti kun alan känistä julkisesti :-) Kone tuli tänä aamuna lähetillä, ilman mitään suojaavia pakkauksia toisin kuin edellisellä kerralla, joten katsotaan miten se voi, kunhan pääsen tänään töistä kotiin.

Työlistan mukaan emo ja näytönohjain vaihdettu. Mikähän seuraavaksi poksahtaa?
Jos joku omistaa ja/tai tuntee/tietää Fujitsun Scaleo-L:n omistajia, niin kokemukset ovat tervetulleita. Tai ylipäätänsä jos on valmismerkkikoneomistaja. Onko tätä emon ja/tai näytönohjaimen käsittämätöntä kärähtelyä enemmänkin liikkeellä? Onko näissä jokin tyyppivika? Onko ne herkkiä sähköpiikeille tms?
Edellinen koneeni, jonka kasasin itse, ja joka muuten toimii täysin edelleen, on MSI-Nvidia-rautayhdistelmä verkkokaupan no-name muisteilla, eikä se ainakaan ole nikotellut mistään, vaikka esimerkiksi todennäköisyys raudan yhteensopimattomuudelle on mahdollisimman suuri.

Eikä mikään muu perheen kone nikottele, joten meillä ei pitäisi olla kytkennöissä tai missään muussakaan huushollin epämääräisessä karmassa ja aurassa mitään vikaa.
Voisi kuvitella, että jos minä omin pikku kätösin kokoan halvimmasta mahdollisesta kakkaraudasta koneen, niin se olisi klesa alta aikayksikön. Mutta ei. Se kyllä kestää, mutta merkkituote hajoaa heti. Että pitikin hankkia.

Ja sitten päivän perushaircuttiin: Voisko joku asentaa mulle toimivan pään? Otin eilen turhaakin turhemman paikoituspikavoiton, kun unohdin laittaa parkkikiekon ikkunaan. Itkun itku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro