Ajelen jonkin verran takseilla ihan ns. omaan laskuuni. Yleensä aamuisin työpaikan suuntaan. Iltaisin töistä kotiin tullessa on ihan mukava rauhoittua julkisissa kulkuvälineissä, mutta toisinaan venähtänyt aamu vaatii keltaisen majakan hellää kuljetusta, kun on pää on räjähtämässä liiallisesta väsymyksestä.
Ja vaikka sinänsä kertamaksu itäisestä Helsingistä keskustaan ei ole kamalan halpa, niin on se edelleen huomattavasti, moninkertaisesti, halvempaa kuin oman auton pitäminen. Varsinkin kun omaa autoa ei Punavuoressa saa parkkiin niin mihinkään.
Olen ottanut tavaksi tilata taksin tekstarina. Siinä on useita hyötyjä kuten se, että oikeasti tietää että tilaus on todella kuitattu ja pirssi on tulossa. Lisäksi talteen jää puhelinnumeroni, eli jos kävisi niin että tulee jotain löytämishämminkiä, niin kuskin ei tarvitse jäädä tumput suorassa palloilemaan.
Eksymisestä ei tosin ole tätä nykyä kauheasti pelkoa, koska tuolla kotikulmilla pyörii aika pitkälle samat tutut kuskit. Olenkin ryhtynyt säästämään kuittausviestit, koska on mukava katsoa että "kas, tutun oloinen taksin numero, ainiin tän kanssa menin sillon ja sillon, tää on se".
Kuskeillekin on tullut osoite tutuksi, ja tietävät jo etukäteen mihin mennään. Unisina aamuina se on mukava fiilis, kun ei tarvitse juuri kyetä ensiksi paljon muuhun kuin hyvien huomenien sanomiseen. Punavuoreen päästessä on jo ehtinyt herätä, parantaa maailmaa ja tulla hyvälle mielelle, kun tutun kuskin kanssa voi aina jatkaa viimeksi kesken jäänyttä juttua.
Kun tulen vanhaksi, asun yksinäisenä kärttyisänä leskenä jossain palvelutalossa ja käytän niitä vähäisiä eläkeläisen taksiseteleitä, niin onhan se mukava jo näin etukäteen tietää, että tuttu taksikuski täyttää sosiaaliset tarpeet ja antaa turvallisuudentunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti