Voi kauhu

Eipä sitten tullut koko työviikkoon oikein blogattua. Johtuu toki töistä, mutta syytän osaksi myös Jaikua, johon olen nyt haksahtamassa pahemman kerran. Välillä tunnen itseni melkein häiriköksi, kun pitää käydä soittamassa suutaan melkein joka säikeessä. Mutta Jaikun puolella puhutaan ihan liian paljon hauskoja tai kiinnostavia, jotta malttaisi olla hiljaa. Reippaalla kahvin kulutuksellakin lienee toki osuutta asiaan.

Huomenna pitäisi mennä juhlistamaan ystävättären parisuhde-elon 15-vuotispäivää. En minäkään ole ihan vanha luuska, ja ystävätär on 5 vuotta minua nuorempi. Miten ne on tehnyt sen? Kunnioitettavaa, käsittämätöntä, vau. Juhlat on tarkoitettu pidettäväksi romanttisen kauhun merkeissä, ja vaikka monet suhtautuvat pukujuhliin vähän vaivautuneesti, niin minä en, ja varsinkaan tämän ystävättären ollessa kyseessä ei kehtaisi olla pukeutumatta vaikka ei teemajuhlista niin välittäisikään.

Minulla on siis ongelma. Romanttinen kauhu toki on periaatteessa hyvin laaja käsite, joka kattaa kaiken Frankensteinin morsiamesta blaxploitaatiovampyyreihin - and then some. Ja silti minulla on ongelma. Mitä hel-vettiä panen huomenna päälleni? Periaatteessa ei ole varaa mennä koluamaan vaatekauppoja, joten jokin ratkaisu pitäisi keksiä. Sen olen päättänyt, että haluan jotenkin käyttää hyväkseni kauan seuraavaa käyttöä vartonutta afro-peruukkiani. Mutta.

Juhlimisesta puheenollen: Blogimiitti 28.2.

Kerro kerro kuvastin, mihin sitten muuttaisin?

Todella moniin asioihin on nykyään erilaisia koneita ja automaatteja, jotka auttavat valinnan teossa. On virityksiä, jotka ehdottelevat musiikkia sen mukaan mistä jo valmiiksi pitää. Sama juttu kirjoissa. Poliittisia päätöksiä tehdessä netti pursuaa vaalikoneita.

Mutta entäs jos vaikka näin EU-aikakaudella harkitsisi vakavasti töiden perässä muuttamista muille maille? Tai jos vain Suomi ei muuten nappaa, ja haluaa lähteä etsimään itselleen henkisesti sopivaa paikkaa? Sille ei ole ehdotuskonetta. En ainakaan löytänyt.

Olisiko se muka liian vaikea toteuttaa? Siitä voisi olla käyttöä niin työvoimatoimistoille kuin muillekin rajojen yli käyvään virtaan rohkaiseville instansseille.

Ajattele kun voisin syöttää esimerkiksi preferenssini työpaikasta, pienestä tai isosta asuinpaikkakunnasta ja asiointikielestä ja sitten ryhtyä prikkailemaan mieltymyksiä kuten ulkomaalaispolitiikka (tosin ulkomailla SINÄKIN olet ulkomaalainen), palkkapolitiikka, kunnalliset palvelut jne jne jne.

Lisäksi hakukoneelle voisi vaikka kertoa jotain myös omasta luonteenlaadustaan, jolloin kone hieman etsiskelisi myös sen perusteella, mihin oma luonne sopii eikä vain mitä kysyjä itse luulee haluavansa.

Sillä vaikka haluaisinkin asua Lontoossa, tiedän, että luonteenlaadullani viihdytään huomattavasti paremmin vaikkapa jossain Cornwallissa.

 

Joo, en mä ole mihinkään muuttamassa, mutta jostain syystä ryhdyin miettimään mihin kaikkeen nykyään näitä (arvonta)koneita nykyään on, ja yllätyin että uutta kotipaikkaa arpoville ei ole näemmä vielä sellaista keksitty. Kyllä mulle kelpaisi myös ihan Suomi-versiokin tuollaisesta. Ei Helsinki ole koko Suomi.

Väkisin ärsytetty

Tämä on taas näitä päiviä, kun on niin loistavaa, että ärsyyntyneisyyttä eivät onnistu aiheuttamaan muut kuin trivialiteetit. Siispä, väärin kirjoitetut tai johdetut sanat/tuotteet jotka ärsyttivät minua tänään:

• Dublo


• Blokkari


• Elämänkerta

Eipä mulla muuta, liian hyvä päivä. Nyt tehdään pönttö.

Pitää saada lisää kivaa

Kun perjantaina iltapäiväkuudelta havahtuu siihen ajatukseen, että hei, jos vaikka söisi jotain, niin se kertoo jonkin verran päivän hektisyydestä. Se on myöskin varoitus siitä, että jos menee sen jälkeen sitten kiireen vilkkaa baariin ja juo kolme kaljaa, niin tulee ensinnäkin a) humala ja b) aikamoinen väsy.

Humalassahan ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta väsy haittaa tahtia aika lailla, varsinkin jos on pitkästä aikaa huomattavan kivaa.

Kivuus johtui siitä, että olin paarissa, jossa olivat muun muassa Haakana, Veera, Nikke, Pni, Olli ja tiesketä, joiden linkittämiseen en tässä humalatilassa kykene. Sillä oli harvinainen Karden vapaailta, jota sitten juhlistimme juomalla muutaman oluen ja kehumalla Kari-sedän erinomaisen hyvin kehittyneitä ja seksikkäitä reisiä.

Jos olen totuudenmukainen, niin enemmän keskustelimme siitä, että Olli on toimittajakunnan päästökorvausmaksu. Nimittäin koska Olli ei juo, muut toimittajat voivat juoda enemmän. Lisäksi muun muassa katsoimme Wii-pornovideon YouTubesta.

Mutta sitten tuli uni. Ja koska tuli uni jo kello 10 illalla, aloin pyörittää ajatusta siitä, että Blogistanian pikkujouluistahan on aikaa jo vaikka kuinka. Ja minulla kaikkia hurjan ikävä. Kyllä kunnon yrityshenkeen Blogistania vaatii neljännesvuosikatsaustapaamisen. Joten eikös tuossa helmi-maaliskuussa sellainen pitäisi saada aikaiseksi? Ennen kuin pärähdetään jo vahingossa toiselle vuosineljännekselle? Lauantaina, niin että on ehtinyt nukkua. Jooko? Joohan? Sanokaa tekin joo?

Taksikuski on ystävä

Ajelen jonkin verran takseilla ihan ns. omaan laskuuni. Yleensä aamuisin työpaikan suuntaan. Iltaisin töistä kotiin tullessa on ihan mukava rauhoittua julkisissa kulkuvälineissä, mutta toisinaan venähtänyt aamu vaatii keltaisen majakan hellää kuljetusta, kun on pää on räjähtämässä liiallisesta väsymyksestä.

Ja vaikka sinänsä kertamaksu itäisestä Helsingistä keskustaan ei ole kamalan halpa, niin on se edelleen huomattavasti, moninkertaisesti, halvempaa kuin oman auton pitäminen. Varsinkin kun omaa autoa ei Punavuoressa saa parkkiin niin mihinkään.

Olen ottanut tavaksi tilata taksin tekstarina. Siinä on useita hyötyjä kuten se, että oikeasti tietää että tilaus on todella kuitattu ja pirssi on tulossa. Lisäksi talteen jää puhelinnumeroni, eli jos kävisi niin että tulee jotain löytämishämminkiä, niin kuskin ei tarvitse jäädä tumput suorassa palloilemaan.

Eksymisestä ei tosin ole tätä nykyä kauheasti pelkoa, koska tuolla kotikulmilla pyörii aika pitkälle samat tutut kuskit. Olenkin ryhtynyt säästämään kuittausviestit, koska on mukava katsoa että "kas, tutun oloinen taksin numero, ainiin tän kanssa menin sillon ja sillon, tää on se".

Kuskeillekin on tullut osoite tutuksi, ja tietävät jo etukäteen mihin mennään. Unisina aamuina se on mukava fiilis, kun ei tarvitse juuri kyetä ensiksi paljon muuhun kuin hyvien huomenien sanomiseen. Punavuoreen päästessä on jo ehtinyt herätä, parantaa maailmaa ja tulla hyvälle mielelle, kun tutun kuskin kanssa voi aina jatkaa viimeksi kesken jäänyttä juttua.

Kun tulen vanhaksi, asun yksinäisenä kärttyisänä leskenä jossain palvelutalossa ja käytän niitä vähäisiä eläkeläisen taksiseteleitä, niin onhan se mukava jo näin etukäteen tietää, että tuttu taksikuski täyttää sosiaaliset tarpeet ja antaa turvallisuudentunnetta.

Jotain ihan muuta

Zombie-leffa on jo itsessään genre, joka saa minut hyvin helposti raahustamaan teatteriin asti ja himoitsemaan ravitsevaa aivovälipalaa. Kun se yhdistetään vielä pikkupoikahuumoriin, olen myyty. Plussana ja bonuksena natsit ja Norja. Pakko nähdä.

Vai mitä?

 

Kun ei tyydyty

Ostin töihin hetken mielijohteesta puolen litran purkin Ben & Jerry's cookie dough -jädeä. Unohdin syödä. Pelkään, että joku syö sen huomiseen mennessä vaikka merkkasinkin paketin nimiini. Sääntö on, että kaikelle hyvälle käy työpaikkajääkaapissa aina huonosti.

Alepasta saa lounaspatonkeja, joista suosikkini on ollut ihanan epäterveellinen valkoiseen mössöpatonkiin ahdettu salamitahnajuustoviritys. Ovat siat menneet pilaamaan sen jollain täysjyväpatongilla.

Tulin kotiin, ja vasta toissa iltana tehdystä suklaapiirakasta oli yksi pala jäljellä.

Jääkaappiin ilmestynyt HK:n sinisen valmiiksi siivutettu "leikkeleversio" ei maistunut alkuunkaan blööltä. Ei maistunut oikeastaan yhtään miltään. Perhana, ei edes muodostunut sitä rasvaista kalvoa kitalakeen.

Tän päivän gastronomiset jutskat ei nyt menneet ihan putkeen.

Tai, no, onneksi sentään HK:n valmisruokamakkarakastike ei petä. Pottua, kastiketta ja laadutonta jauhomakkaraa. Ei ole pilattu edes niillä niljaisilla pikkuporkkanoilla, joita normaalisti mätetään lähes einekseen kuin einekseen. Kunnon äijäruoka.

Vesilintu laskeutuu

Vanhemmiten minusta on tullut jonkin verran lentopelkoinen. Vähän enemmänkin. Ennen pidin varsinkin nousuista ja laskuista - huisaa! - mutta nykyään ne saavat minut puristamaan käsinojia rystyset valkoisina.

Olen myös - valitettavasti - tullut lukeneeksi lukuisia "kriittisiä" kirjoituksia muun muassa lentokoneiden turvaohjeista. Kyynisimmät esimerkit ovat osanneet esimerkiksi kertoa, että tuttu hätälaskuasento ei ole ihmisten suojaamiseksi, vaan armollisesti heidän niskansa katkaisemiseksi. Lisäksi pelastusliivejä pidetään kuulemma matkassa vain ihmisten mielenrauhan takia, sillä hätälasku veteen "oikeasti" vain repii koneen palasiksi, ja vaikka ei repisikään, niin vehjes uppoaisi muutamassa minuutissa. Eivätkä niissä muutamassa minuutissa edes ihmiset ehtisi koneesta ulos.

Onneksi "Hudsonin ihme" vesitti (heh heh) ainakin hieman näitä veteenlaskeutumismyyttejä niin ehjänä pysymisen, kellumisen kuin nopean poistumisenkin osalta.

Ihan näköne

Oon kyllä harkinnut, että miniatyyrit ja erikoisefektit vois olla mun ala.

Something fishy

Naureskellaan täällä Kalapuikko-insidentille.

Ainoa vain, että eihän tuo voi pitää paikkansa. Jos asiat ovat todellakin edenneet poliisin kutsumiseen asti niin kuin ne uutisen mukaan ovat edenneet, niin millä ihmeellä se poliisi muka on saatu paikalle? Mitä sinne luuriin on sanottu?

"Täällä on poika, joka ei anna pois kalapuikkoa."

Ihanko totta sillä poliisi tulee paikalle? Eikös siinä vaiheessa poliisin kuuluisi lähinnä vastata "kuulkaa ettekös te ole jo vähän liian vanhoja tällaiseen pilasoitteluun"?

Jos taas poliisi on katsonut tärkeäksi mennä riistämään pojalta kalapuikon, niin mikä helvetti siinä on että ne eivät tule paikalle silloin kun oikeasti jotain vakavaa tapahtuu?

Saatanan kouluampujat, sekoittaneet ihmisten prioriteetit ihan täysin.

Teemme teemme

Kun ennen joulua vierailimme jälleen Tukholmassa ja kävimme siellä hienonhienossa teekaupassa tekemässä ostoksia, niin pitipä perheeseen sitten lopulta hankkia perinteinen teekannukin. Siis tuollainen, jossa on oma siivilänsä ja silleen.

Kannun käyttöohjeet jaksavat hieman huvittaa. "Use only proper tea"... okei...? No ei siinä vielä mitään mutta: "use only proper boiling water". Vain oikaa kiehuvaa vettä vastakohtana siis niinku mille?

Kuluta niin että lompakko vinkuu

Facebookini pursuilee Älä kuluta -kutsuista. Nyt on kuulkaa niin, että vaikka Matti Vanhanen onkin todellisuudesta irtaantunut pullamössömies maaseudulta, niin tällä kertaa on herra uuniperunan kanssa oltava samaa mieltä: kyllä kulutan.

Kulutan niin maan perkeleesti, ja kulutan sitten vaikka teidän puolestanne. Jos paska osuu tuulettimeen, niin siinähän sitten syydätte säästettyjä rahojanne elämiseen. Minä sen sijaan lisäksi viihdyn kaikkien niiden kulutushyödykkeiden kanssa, jotka minulla on ja joita teillä ole, koska minä myös käytin rahojani enkä vain tunkenut niitä sukan varteen.

Sitten kun teillä menee työpaikka, niin siinähän kärvistelette katkerina ja synkeinä, kun olette ensin niska limassa paahtaneet kiitoksetta hommia ja nukkuneet lomat ja viikonloput väsymystä ettekä ole uskaltaneet rahan menon pelossa mennä mihinkään tuulettumaan. Minä sentään muistelen edes niitä mukavia matkoja, joita en jättänyt väliin vaan röyhkeästi tuhlasin ja tankkasin henkisiä akkuja.

Kukin tavallaan. Yhdet panee piiloon rahaa, minä panen piiloon vähän mielenterveyttä. Paskoista ajoista selviää paljon helpommin, kun ei ole jo valmiiksi katkera.

Ja jos siinä sivussa jollain kodinkonemyyjällä ja Alepan kassalla on kulutukseni ansiosta työpaikka vielä huomennakin, niin onhan se toki iso bonus. Enimmäkseen huolenpidon kohteena on kuitenkin se oma napa - ja niin on kyllä teillä rahan panttaajillakin.

Geenit

Uusin Tiede-lehti käsittelee roimasti evoluutiota, ja myöskin muutama päivä sitten osui silmiini dokumentti, jossa puhuttiin geeneistä ja niiden tohtoroinnista. Ohjelmassa oli myös näytillä hedelmöitysklinikka, joka testasi alkioista siinä vaiheessa yli kahtasataa eri perinnöllistä tautia ja muuta riskiä. Toiminta oli kuulemma herättänyt paljon kritiikkiä.

Asuukohan minussa joku pieni fasistinatsi rodunjalostaja, koska yhä enemmän kun näitä asioita tulee eteen, sitä vähemmän suhtaudun tällaiseen seulontaan ja ominaisuuksien jalostukseen negatiivisesti. Jos voisin pelastaa lapseni vammoilta, mielisairauksilta tai vaikka adhd:lta tai autismilta, niin miksi EN tekisi niin? Ei se tekisi lapsesta yli-ihmistä ja muita "parempaa" varsinkaan jos en kasvattaisi häntä niin kuin se olisi jotenkin iso juttu.

Näissä arvokeskusteluissa minua jotenkin aina hämää se, miten itse tohtorointia pidetään jotenkin isona peikkona, vaikka suurempi peikkohan on juuri se, miten asioihin suhtaudutaan. Kyllä lapsesta voi kasvattaa hirviön ihan ilman mitään geenimanipulointiakin, koska hyvin pitkälle myös asenne ratkaisee. Joten miten ei manipuloidusta kersasta muka voisi yhtä hyvin kasvattaa ihan normaalia kivaa kersaa?

Usein tohtorointia vastustavat erilaiset vammaisjärjestöt. Kun puhutaan siitä että asenne ratkaisee, niin oikeasti vammaisten asenne on aika pelottava. Toki taustalla on se pelko, että jos maailmassa on yhä vähemmän ja vähemmän vammaisia, vammaisten elämä vaikeutuu entisestään, koska heidän pakon sanelemia rajoitteitaan ei haluta ottaa huomioon. Mutta oikeastiko asia paranee sillä, että vastustetaan näkövammaisten silmäleikkauksia tai kuulovammaisten aisti-implantteja ja tuomitaan ne omien rivien edustajat, jotka lisääntyessään yrittävät pitää huolen että jälkeläisellä on asiat myös fyysisesti paremmin kuin itsellä.

Eturyhmäasiat tuntuvat aina menevän jotenkin niin överiksi.

Mahtava homma!

Viime kesänä pantiin olkkari uusiksi. Nyt sain uuden kuningasajatuksen, tehdäänkin olkkarista aikuisten oma leikkihuone/nukkuhuone, annetaan Pojalle entinen master bedroom ja siirretään sohva ja töllö ja osa konsoleista entiseen Pojan huoneeseen.

Miehen silmien takana vilahti pakokauhu.

Lupasin toteuttaa idean vasta seuraavalla kesälomalla.

Mies osti perheeseen aivan uutta leipää. Rukiista tehtyä känttyä nimeltä Kuitu-Kunkku. Kieltäydyn kokeilemasta, koska markkinointiosasto ei ole kehdannut antaa leivälle nimeksi Ruis-Kunkku. Niin kuin ei olisi muka käynyt niillä mielessä. Mamot.

Siinähän olisin tyytyväisenä syönyt Ruis-Kunkkua ja Kinkkupekoni-ruukkua.

Huoneista ja kuvista

Luen jostain syystä Matkalehteä satunnaisesti, vaikka se onkin lähinnä härski mainosjulkaisu. Toisinaan siinä on kyllä ollut hyviäkin uutisia, ja esimerkiksi Helsingin omalaatuisemmista tapahtumista se muistaa joskus mainita kiitettävästi. Pidän myös julkaisuista, jotka aiheuttavat minulle välillä oudon fiiliksen siitä että ovatko nämä tosissaan vai eivät. Näin jälleen, kun osui eteen juttu Hotel Roomin ensimmäisestä huoneesta Kalliossa. Se, että jälleen julkaistaan sellaisenaan ilmeisesti hotellin omaa mainostekstiä, aiheutti tällä kertaa herkullisen epätodellisen olon. Ainakin tämä on kertalaakista hotelli, jossa tekisi mieli joskus yöpyä.

---

Itse käytän Facebookia nykyään lähinnä kavereiden statusten vakoiluun, satunnaiseen kuvien katseluun ja parilla applikaatiolla leikkimiseen. Huvittaa aina huomata miten luovasti Facebookia välillä käytetään todella siihen yhteisöllisyyteen mitä varten se on. Tänään törmäsin erään vanhan tuttavan uudenvuodenbileiden jälkimaininkiryhmään, jossa on muun muassa valokuvat jokaisesta vierailta bilepaikalle jääneestä tavarasta. Mikä erinomainen tapa yhdistää esineet ja niistä eksyneet omistajansa! Puhumattakaan hauskoista jutuista, joita tavarat kommenttilaatikoissa herättävät.

Tämän lisäksi tajusin vihdoin itse, että koska naamakirjan yksityisyysasetukset ovat loppujen lopuksi kuitenkin aika hyvät, miksi ihmeessä hilloaisin kavereiden kanssa vietettyjen hetkien kuvia enkä koskaan muista esitellä niitä, kun kuitenkin voin perustaa todella tarkkaan rajatun ryhmän niille. Olenpa ollut hölmö.  Nyt on vemppaavia.... anteeksi, siis Wiin Raving Rabbidsia pelaavia ihmisiä näytillä vain niille, joita asia koskee. Kätevää.

Kortilla vai käteisellä?

Pankit ovat hiljaksiin liikkumassa pois pankkikorttien myöntämisestä ja sen sijaan tunkevat tilalle debit-kortteja kuten Visa Debitiä tai Visa Electronia. Electron ollut kuvioissa jo pitkään, ja siinä on aina ollut selvää, että se vaatii maksupisteeltä yhteysvalmiudet varmennetta varten, eli ei tietenkään toimi pisteissä joissa ei ole yhteyksiä - esimerkiksi vanhanaikaisessa korttihöylässä :-)

Sen sijaan joidenkin pankkien suosiman Visa Debitin kanssa varsinkin vanhempi väki tuntuu olevan kuula hukassa, eivätkä pankit todellakaan tee asioita helpoksi. Eräskin vanhempi sukulaiseni oli joulun alla erittäin närkästyneen hämmentynyt, kun ei Visa Debitinsä käynyt hallissa maksuvälineenä - pankki kun oli syöttänyt ihmisparalle suut ja silmät täyteen "se on ihan kuin pankkikortti"-huuhaata. Kun ei se ole. Se on debit-kortti joka vaatii sähköisen varmenteen siinä missä Electronkin. Eli ei pidä sokeasti luottaa, että esimerkiksi kävisi kaikissa takseissa toisin kuin perus-pankkikortti.

Kuulemma tavallisesta vanhanaikaisesta pankkikortista ollaan pyrkimässä pois yhdessä jos toisessakin pankkiryhmässä. En tiedä miten itse asiaan oikein suhtautuisin, meillä kun perheessä homma on hoitunut sillä, että minulla on Electron (koska olen onneton rahan käyttäjä) ja Miehellä on tavallinen pankkikortti, niin että maksaa voi kätevästi esimerkiksi reissatessa laivalla tai lentokoneessa. Toisaalta jos pankki toisensa jälkeen poistaa käytöstä tavalliset pankkikortit ja ajaa ihmiset debit-kortteihin, ihanko tosiaan esimerkiksi laiva- ja lentoliikenne tai useat pikkukaupat tulevat perässä?

Luottokortithan toki käyvät edelleen, mutta pankkikorttien romuttaminen ajaa rahankäyttäjät todella "parempien" ja "huonompien" kastiin - kaikki kun eivät luottokorttia saa vaikkei olisikaan maksuhäiriöongelmia. Pankkikortin kanssa pusanneet joutuvat opettelemaan jälleen kantamaan päällään käteistä, mikä tuntuu ikävältä ajatukselta jos sitä pitää olla yli 50 euron summia. Asiaa ei myöskään auta se, että käteisautomaatit tuntuvat katoilevan nopeammin kuin tädit pankin tiskeiltä.

Ja sitten jotain aivan muuta. Katsottiin levyltä pois kuleksimasta joulun aikaan Teemalta tulleita joulupaketteja ja muun muassa CMX:n Kosketuksessa-sarjan keikka. Tila on hyvin intiimi, ja CMX-fanit tunnetusti vähän karmivia. Tulimmekin miettineeksi, että kummatkohan Yrjänän mielestä ovat pelottavampia: juron näköiset mustiin pukeutuneet nörttimiehet, jotka kädet puuskassa tuijottaen nyökyttelevät tahdissa ja lipsynkkaavat, vai ilmeisen ekstaasissa olevat kolmikymppiset, pulleat tytöt, jotka silmät kiinni ja kurkku suorana kailottavat mukana orgastisin kiljahduksin?

Totesimme, että tilanne lienee varmaan yhtä kiusallinen kuin joutua hetken mielijohteesta harrastamaan tuntemattoman kanssa seksiä valot päällä ja silmät auki.

Jaa, uusivuosi, joo

Ilmeisesti taantuma jotenkin vaikuttaa tohon paukutteluunkin, koska vaikka täällä Itä-Helsingissä toki oli tuttu raskas tykistyöhyökkäys päällä koko eilisillan, niin tuntuu kuin se ei ehkä olisi ollut niin jämerää kuin aikaisempina vuosina. Kellon lyödessä puoliyö jyly ei ollut niin korviahuumaava kuin olisi voinut kuvitella. Itse asiassa ei oikein edes äänestä kyennyt päättelemään että oli H-hetki.

Ehkä eniten kertoo se, että yleensä aattoiltapäivällä kaupoista saa mattimyöhäinen rakettien hankkija lähinnä vain viimeiset jämät. Nyt ei ollut tarjonnasta pulaa, ja esimerkiksi meillä oli tänä vuonna peräti kaksi isoa pataa, kun Tarjoustalo myi rakettitutotteitaan puoleen hintaan.

Toisaalta, kyllä niitä paukkuja on myös hillottu, koska kyllä tuolla kuulee isompiakin jyrähdyksiä edelleen.

Ja sitten alkavan vuoden kunniaksi tälleinen bleemityyppinen ratkaisu, jonka bongasin Tuulilta.


1. Mitä sellaista teit vuonna 2008 mitä et ole ajatellut tekevasi aiemmin?
En oikeastaan mitään merkittävää, missä ehkä onkin alkavaa vuotta ajatellen petrattavaa. Luovuin tosin pakkomielteestäni omistaa kirjoja fyysisinä kappaleina - löysin e-kirjat ja miellyin siihen, että on esimerkiksi puhelimessa aina pienen korttelikirjaston verran luettavaa mukana.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En tee uudenvuodenlupauksia minäkään. Lupaukset tehdään kun oikeasti syytä ja on minkäänlainen mahdollisuus sille, että ne kykenee myös pitämään.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei, mutta ryhtyivät hautomaan - urakalla.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei, ja hyvä niin.

5. Missä maissa kävit?
Ruotsissa (useasti) ja Tanskassa.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Tuuli oli sanonut että rauhallista kotielämää puolison kera, enkä osaa panna paremmaksi. Tuollaisen eloisan kahdeksanvuotiaan vanhemmat eivät rauhallista kaksin oloa saa ainakaan liikaa. Rauhallisen kotielämän kanssa on välillä muutenkin vähän niin ja näin, varsinkin siksi, että ehtii ylipäätänsä olla kotona liian vähän. Kai sitä toivoisi enemmän rahaakin. Raha ei tuo onnea, mutta en minä halua onnea, vaan rahaa. Rahalla voi ostaa rauhaa, elämyksiä ja yhdessäoloan tilaisuuksia, joista neuvokas perheyksikkö leipoo myös onnea.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Vuodesta riippumatta tietysti perheenjäsenten synttärit. Hääpäivä ja päivä jona ruvettiin Miehen kanssa "oleen". Mutta ei nää ole mitään 2008-päiviä. Tältä vuodelta varmaan muistuu mieleen lähinnä Big Brotherin alkamis- ja päättymispäivät. :-)

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Selvisin hengissä.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Selvisin vain hengissä, eikä käteen jäänyt oikein mitään muuta.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Mulla taitaa ehkä olla virtsakivet. Tai jotain. Pitäisi ehtiä käydä lääkärissä, on pitänyt ehtiä jo pari kuukautta. Edellinen työsuhdelekuri oli kiva, kun ajan pystyi varaamaan netissä. Nykyisellä ei pysty. Eli aina joko menee ajanvarausaika ohi, tai sitten ei tule soitettua, koska maisemakonttorissa ei ole mitään intimiteettisuojaa eikä ole töiltä aikaa mennä jonnekin siivouskomeroon hoitamaan asiaa. On mullakin ongelmat.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
En osaa valita. iPhone? Ehkä. Läppäri? Ehkä. Uusi myrkyvihreä DS, ehkä, ehkä. Guitar Hero World Tour? Liikaa valitsemista.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Kollegan, aviomiehen.

13. Kenen käytös masensi?
Joidenkin toisten kollegoiden, välillä jälkikasvun.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Jos ei noita kodinelektronisia hankintoja ja muita viihdetuotteita lasketa, vaan puhutaan ihan omista viikkorahoista, niin lounasruokaan, tupakkaan ja taksiajeluun.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Disneylandista, jo etukäteen.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Bucketheadin Soothsayer. Tämä on Guitar Heron vika.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi? Varmaan vähän surullisempi. Vähän päämäärätön fiilis.
b) laihempi vai lihavampi? Lihavampi, valitettavasti. Vielä kesällä ihan hyvässä lihassa, mutta olen syksyllä repsahtanut pahemman luokan possuiluun, mille pitää tehdä pian jotain.
c) rikkaampi vai köyhempi? Pysynyt kai osapuilleen samoissa. Autosta luopuminen kyllä vapautti varoja hyvään käyttöön.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Kaikkea.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Huolehtinut kaikesta turhasta.

20. Kuinka vietit joulua?
Rennosti.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Toki, moniin eri asioihin. Etenkin Rillit huurussa -sarjan Leonardiin.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Joo ei.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Rillit huurussa, Stargate Atlantis, House, Galactica...

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän näkee syitä suoranaisesti vihata mitään tai ketään. Moneen asiaan pettyy, ja joihinkin asioihin ja ihmisiin muodostuu tietenkin pessimistinen perusasenne. Toisaalta kyse on myös omasta asenteesta. Onnistuin itse asiassa muutaman ihmisen kanssa muuttamaan omaa asennettani, ja asiat jotka olivat muka harmittavinaan minua, lakkasivat ärsyttämästä ja rupesin ymmärtämään "miksi" - ja miten asioita voi rauhanomaisesti muuttaa ja parantaa. Ihmisyys yhdistää.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin lähinnä kirjoja, jotka olin jo lukenut aiemmin. Tosin Robert Asprinin (r.i.p.) Myth-sarjasta kahlasin vihdoin läpi myös kaikki myöhemmän vaiheen kirjat. Aiemmin olin jäänyt junnaamaan jonnekin kymmenennen kirjan tietämille.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Sonata Arctica ja No More Kings.

28. Mitä halusit ja sait?
Matkustelua, kuuden viikon yhtäjaksoisen kesäloma. Matkustelu on bonusta, mutta siitä kuuden viikon putkesta en toivottavasti joudu tänäkään vuonna luopumaan.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Työorganisaatiollisesti erilaisia käytännön juttuja ja väsymyksen vähentymistä. Ei mennyt ihan putkeen, mutta ei ole mikään ihan katastrofikaan.

30. Mikä oli suosikkileffasi viime vuonna?
Iron Man tai Dark Knight. Jos pitää valita, niin Iron Man. Harmillisesti monet kiinnostavat leffat on viime vuonna jääneet näkemättä. Esimerkiksi Zack & Miri, Wall-E ja Burn After Reading pitäisi edelleen nähdä. Ja Tropic Thunder.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit silloin?
36 vuotta tuli täyteen syyskuun lopussa. Tais olla kavereita kylässä, tai ainakin jossain niillä main. Ei tehty mitään erikoista, pelailtiin ja juteltiin mukavia.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Raha. Niin kauan kuin tekee sitä mitä tekee ja ei ole ihan parempaakaan tiedossa, niin rahalla paikkaa helpoiten sen filiksen, että elämä on pelkkää työn ja kodin välistä sukkulointia. Viikonloppuisin siitä irtautuminen ei oikein heposti onnistu, varsinkin kun kesän säät olivat aivan anaalista. Riittävän väsyneenä pitäisi päästä joko johonkin korpeen tai maasta pois, jotta saisi päänsä nollattua kunnolla. Siinä auttaa parhaiten riihikuiva ja se, että sitä voisi vähän huolettomammin käyttää. Muutama risteily on tehnyt terää, mutta toisaalta haluaisin kokea myös jotain uutta - esimerkiksi päästä viikonlopuksi jonnekin aivan vieraaseen kaupunkiin.

33.Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Puhtaiden pinon päälimmäinen.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Reissut, pelaaminen, ystävien ja sukulaisten hirtehinen huumorintaju.

35. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
Ööh? Joo ei oo tapana. Robert Downey Jr:n voisin kyllä ottaa tohon kirjahyllyyn pulloon.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Omat ja jenkkien vaalit. Oma suosikki voitti siellä rapakon takana, kotopuolessa ei mennyt ihan niin hyvin. Mutta kaikkea ei voi saada. Lisäksi esim. Lex Nokia huolestuttaa.

37. Ketä ikävöit?
Kaikkia niitä, joita ei näe riittävän usein. Kaikki vanha hyvät työkaverit, jotka on nykyään muissa hommissa, pyörivät ajatuksissa aika usein. Myös ulkomailla asuvat ystävät.

38.Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Kauhean vähän tullut tavattua uusia ihmisiä, blogitapaamisissakin on tullut oltua aivan liian epäsosiaalinen ja hengailtua jostain syystä enimmäkseen niiden kanssa, jotka on tavannut jo aiemminkin. Ja toisaalta, miten voi määrittää "parhauden". Ihmisistä pitää useasta eri syystä, joita ei voi välttämättä panna mihinkään järjestykseen, vaan syyt ovat vain toisistaan eroavia, ei parempia tai huonompia. Ehkä kuitenkin eniten ajatuksia ja tuntemuksia ovat herättäneet ihmiskohtaamiset, joissa itsellä on ollut jotkin tietyt ennakko-oletukset jotka ovat sitten osoittautuneet joka palkitsevasti oikeiksi - tai vielä palkitsevammin vääriksi. Sanotaan nyt sitten vaikka että BB-Cheryll.

39. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2008.
Perusylpeän ja itkukyvyttömän ihmisen paras tunteidenpurkukeino on kitinä. Kun lakkaa häpeämästä sitä - siitäkin huolimatta että se hämmentää muita - niin se toimii yhtä tehokkaasti kuin itku. Ja tulee nopeasti taas hyvä olo. On rankkaa työtä yrittää elää ottamatta asioita liian vakavasti.