Sunny Day

Katsoin todella pitkästä aikaa Auringon valtakunnan, ollut muistinvirkistyslistalla jo pitkään. Katsomisen perustana on alun perin ollut esitellä Miehelle, että miten ihmeessä niin sievästä pienestä pojasta (vain 12-vuotias Christian Bale) tuli niin käsittämättömän kolhon näköinen aikuinen.

Katsominen oli toki muutenkin katsomisen väärtti. Elokuva ei millään muotoa ole täydellinen, mutta minua jaksaa viehättää tietynlainen tahallinen omalaatuisuus aina Tom Stoppardin valkkaamisesta käsikirjoittajaksi. Kaiken maailman Schindlerin listojen sun muiden jälkeen on suorastaan harmi miten unohduksiin jotkin Steven Spielbergin varhaisemmat vakavat elokuvat ovat jääneet. Tämä lienee niistä yksi kaikkein väheksytyimmistä, vaikka se on mielestäni yksi mielenkiintoisimmista ja vähiten turhan sentimentaalisista (aiheestaan huolimatta).

Spielbergiä pidetään sirkustelijana ja laskelmoiden kyynelhanoja vuodattavana ohjaajana, ja ainakin itseäni häiritsee esimerkiksi juuri Schindlerin lista, josta paistaa niin kilometrien päähän, että Spielberg oli päättänyt tosissaan saada Oscarinsa hinnalla millä hyvänsä.

Mutta kyllä siellä Spielbergin hyvin sekuliaisessa ohjaustyösatsissa seassa hyvääkin on. Auringon valtakunta, Häivähdys purppuraa... Ja yllättäen, kun ei miehellä ilmeisesti enää ole ollut tarvetta todistella mitään, huomasin nauttivani yllättävän paljon "välityön makuisista" mutta silti jotenkin hyvin kokonaisista leffoista kuten Maailmojen sota ja Ota kiinni jos saat.

Ja vaikka uusimmasta Indiana Jonesista voidaan olla kovin monta mieltä, ja on oltukin, niin minulle se edusti vuosien lämmöllä tehtyä tavaraa, josta on tiedetty jo etukäteen, ettei uppoa kaikkiin, mutta itse hahmoja on käsitelty lähes poikarakkauden asteelle kohoavalla sisäisellä palolla. Se on oikein. Ja siitä tuli minulle todella hyvä mieli.

Seuraavana listalla Häivähdys purppuraa. Whoopi on ihqu.

Ja koska tänään tekee mieli kehua asioita, niin pitää ilmaista yllätys Tilt.tv-juontajasuosikkini Kristiina Wheelerin uudesta sinkusta Sunny Day. Sehän oli mukavan uusvanha, kulutusmusiikin saralla mallikelpoinen yksilö. Olin odottanut jotain loppuunkaluttua R'n'B-mössöä, ja yllätyin iloisesti kun ei ollutkaan. Ja tykkään Kristiinan äänestä. Kiva, että likka lopulta sai aikaiseksi.

Ja video, joka alkaa pikkuhousuilla sekä kengänkärkien tussaamisella ja jatkuu Tommi Korpelan Christopher Walkenilta pöllimillä tanssiaskeleilla, ei voi olla ihan huono.