tiistai 17. kesäkuuta 2008

A-ss-ho-le


Ah, jumalainen vapaa. Oli jo aikakin. Hyvällä mielellä sitä viettämään ei tietenkään pääse, koska saa kuulla olevansa kusipää, joka on kaikille muille kiva. Se on kai vähän niin kuin olla horo, koska  antaa kaikille muille paitsi juuri sinulle. Pitäisi kai osata olla ottamatta kierroksia, kun tajuaa, että stressinsietokyvyt ovat yksilöllisiä asioita, mutta kirpaisee. Tietenkin. Voihan se olla tottakin.

Joutuuhan sitä aina välillä miettimään miten ihmiset näkevät asiat aina eri tavalla riippuen siitä missä itse ovat. Saatanhan ollakin kusipää. Toisaalta ovatko muut sitten täydellisiä? Missä kohtaa kulkee stressiraja, jolloin ihmiset sortuvat jo vainoharhaisiksi? Kun oma pää alkaa rakoilla, jokainen joka ei myötäile, on vihollinen.

En tiedä, pakko tietysti aina mennä itseensä, mutta jotenkin on myös hyvin loukattu olo, koska tiedän, että en harrasta ihmisten silmätikuksi ottamista. Osaan toki olla hyvin epädiplomaattinen, mutta pikemminkin siitä kömpelöydestä että todellakin yritän tulla - pakon sanelemana - kaikkien kanssa toimeen, mutta en vain ole tarpeeksi hyvä feikkaamaan silloin kun pitäisi kyetä miettimään myös miljoonaa muuta asiaa, tai kun joutuu useammin kuin kerran sanomaan, että ei nyt, nyt on kiire (eikä siltikään mene jakeluun).

Sillä aina on niitä, jotka eivät näe, että on kiire. Koska ovat liian kiinni omassa kiireessään ja luulevat, että muut vain pyörittelevät peukaloitaan ja ovat haljuja silkkaa ilkeyttään.

Vaikka kuinka yrittäisi olla hyvä ihminen, elämän karvain opetus on kai se, että vaikka kuinka yrittäisit kannustaa tai antaa positiivista palautetta, niin tiukan paikan tullen sinusta muistetaan kuitenkin vain se päivä, kun et jaksanut enää olla ärähtämättä sen kymmenennen turhan keskeytyksen jälkeen.


Denis Leary - Asshole (uncensored)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro