torstai 19. kesäkuuta 2008

Brothers in arms


Taistelutoverit tulee jo kolmatta kertaa uusintana, ja jos ei olisi ollut tallentavaa digiboksia tällä kertaa, niin olisi jälleen jäänyt toinen jakso näkemättä. Koko muun sarjan olen nähnyt, enemmän tai vähemmän jo pariinkin kertaan.

Nyt sitten otin vain sen kakkosjakson levylle, vihdoinkin nähdäkseni sen, ja harmittaa älyttömästi että en ottanut kolmatta. Olisi jälleen hyvin kestänyt katsomisen. Tuli oikein sellainen lisää katsomisen himo.

Taistelutoverit on vain oikeasti sellainen, joka iskee aivan täysillä. Sen olemassaolo saa minut antamaan anteeksi Spielbergille ja Hanksille kaikki niiden aikaisemmat ja tulevat imelyydet. En kiellä etteikö sarja olisi kovasti romantisoitu ja ryyditetty, mutta siinä, jälleen kerran, on niin oiva ensemble-roolitus, että vain on nautinto katsoa. Tälle eivät pärjää Lostit, Galacticat, mitkään.

Aihe ehkä itsessäänkin on kiinnostava. Toinen maailmansota on minulle sellainen, että jos sota-aihetta haetaan, niin mikään muu ei pärjää. Sama pätee peleihin. Pelaan kaikkein mieluiten America's Armyn klassikkokarttoja, Call of Dutyn vanhoja osia tai Medal of Honoria. Kun uusi Call of Duty siirtyikin nykyaikaan, niin kiinnostukseni lopahti nollaan. Ei vain iske. Pitää mennä sitten ihan ufo-osastolle tyyliin Halo, tai lähes arcade-henkiseen aikuisten Mario Brosiin, jotta jaksaisi kiinnostaa edes vähän.

Ehkä toinen maailmansota on varustelultaan minulle juuri riittävän moderni, mutta kuitenkin yksinkertainen, jotta se vetoaa. Lisäksi ranskalaiset, reikäjuustoksi pommitetut pikkukylät vetoavat. Osasyynä voi olla jälleen kerran täysin onneton suuntavaistoni virtuaaliympäristöissä. Olen aivan pihalla moderneissa kaupungeissa tai aavikkomestoissa. Sen sijaan täysin itsenikin yllättäen kykenen toimimaan siellä ranskalaisessa reikäjuustokylässä ja lammasvainiolla suhteellisen järkevästi.

Strategikkoahan minusta ei saa tekemälläkään, mikä suurimmassa osassa sotapelejä saa minut turhautumaan omaan osaamattomuuteeni ja kädettömyyteeni, mutta toisen maailmansodan tunnelma saa minut pelaamaan sotapelejä mielellään ja nauttien. Sen sijaan CoD: Modern Warfare ja esim. Army of Two vain ahdistivat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro