Be aggressive

Yngh. Yleisjumi. Ei huvita blogata. Ei huvita tehdä töitä. Ei huvita mikään. Osasyy voi olla siinä, että lämmön takia jalat pursuilevat ulos sandaaleista, ja nakkisormet eivät taivu pelaamaan Guitar Heroa. Onneksi sain sentään Lego Indiana Jonesin.

Tyypillistä kesän megakiireen alkumaininkia. On liian paljon aikaa siihen todelliseen hoppuun (joka kuitenkin on ihan just pian) jotta kykenisi omalla toiminnallaan vähentämään sitä tulevaa hoppua. Istuu vain henkisesti lamaantuneena päätteen ääressä ja yrittää saada ajatuksesta kiinni. Heti kun alkaa olla hopumpi, adrenaliini iskee kimppuun ja hommat alkavat luistaa.

Ensi perjantaina pitäisi viettää viikonloppu Tanskassa, mutta koska töissä kaikki hoppu ei ole silloin vielä ohi, stressaa, että ei osaa nauttia Veijo Työnantajan syntymäpäiväjuhlareissusta sen edellyttämällä antaumuksella, koska takaraivossa nakuttaa viimeinen deadline jonka eteen ei juuttien maalla kykene tekemään mitään.

Sitten kun kiireet loppuu alkaa yli viikon hyvin ansaittu vapaa, ja se on porkkana, joka auttaa minua elämään itseni kanssa. Koska muuten itsen kanssa eläminen on tällä hetkellä aivan perseestä. Koska mikään ei huvita, on joko liian kuuma tai liian kylmä, ja joka asia ärsyttää. Se on sitä adrenaliinin keruuta aivan selvästi - esimerkiksi kotia en saa siivottua kunnolla kuin hyvän mehukkaan raivon, tai vähintäänkin tanakan vitutuksen, voimalla.

Siispä oikeastaan annankin kaiken ottaa päähän. Ihan vapautuneesti.

Ottaa päähän, että talo, jossa olen töissä, on päättänyt häätää kaikki pyöräparkit jonnekin lukkojen taakse uhaten kuskata heti kaikki muut pois - jaa, mihin kaikki talon vierailijat parkkeeraavat pyöränsä?

Ottaa päähän, että yleisönosastoissa vittuillaan pyöräilijöille, jotka kuljettavat pyöräänsä metrossa: joko jaksatte pyöräillä 10-20 kilsaa keskustaan selvitäksenne keskustan ruuhkissa jokseenkin järkevästi, tai sitten jätätte pyörän kotiin, tulette metrolla ja kiroatte sitä, että keskustasta ei pääse mistään mihinkään millään ilman kohtuuttomia siirtymisaikoja. Haistakaa yleisönosastoääliöt pitkä pee.

Ylipäätänsä ihmetyttää pyöräilijöiden sorsiminen käsittämättömällä vihalla. Onhan niitä pellejä, jotka pyöräilevät jalkakäytävillä eivätkä katso eteensä edes oman henkikultansa takia, mutta noin yleisesti ottaen jokainen pyöräilijä on siitä täysin älyttömästä autohässäkästä pois. Täällä Punavuoressa lisäksi jokainen pyörä on siitä väärin, keskelle tietä bussin eteen parkeeratusta idioottien automäärästä pois. Stna.

Niin, mulla ei ole pyörää, mutta joka kerran kun harkitsen sen hankkimista törmään siellä sun täällä selkeään pyörävastaisuuteen ja tulen toisin ajatuksiin.

Pyhää vihaa voisin nostattaa itsessäni myös sillä, että meillä on hirveästi kaiken maailman uusia televisiokanavia, maksullisia peräti, mutta mihin ne maksurahat menevät? Eivät ainakaan ohjelmatiedotukseen. Oli aivan hemmetin kiva yrittää seurata maikkarin maksukanavalta esimerkiksi iki-ihanan kynäniska-Ashleyn seikkailuja äijä-ammateissa, kun maikkarilla ei tunnu olevan tapana kertoa maksukanaviensa ohjelmatiedoissa juuri mitään sisältöjä. Täysin käsittämätöntä, kun ohjelmia uusitaan usein.

Turha syyttää lehtiä, etteivät ne paina ohjelmien sisältötietoja, kun syy on siinä että moni kanava tunkee ohjelmien seliteteksteihin vain geneerisen esittelyn - usein ilman jakson nimeä tai numeroa tai mitään. Seuraa nyt siinä sitten. Tai sitten on niin kuin Avan, Sarjan tai Scifin kanssa, että välillä kerrotaan jakson nimi, muttei numeroa, toisinaan pelkkä jakson numero, muttei nimeä. Eikä hommassa tunnu olevan mitään logiikkaa. Pakko ihmetellä, että tekevätkö ne ohjelmatiedot täysin käsin ilman mitään tietokanta-apua. Jos taas eivät, niin minkälainen ohjelmakorttihärdelli niillä oikein on, ettei samasta ohjelmasta saa aikaiseksi jokaiseen esitysinstanssiin samaa tekstiä.

Tämän lisäksi kaadoin juuri ison vesilasin työpöydälleni ja kaikki paperit lilluvat veden ja pyyhekumimujun muodostamassa ihanassa mössössä.

Päätän aggressiivisen työintonostatusraporttini täältä tähän. Aivan saatanan hauskaa perjantaita vain teillekin.