Superhelppous

Sosiaalisuus ja ihmisten kanssa toimiminen on hassua.



Jostakusta voi tietää paljon, ja silti hänen kanssaan ei tule toimeen,
vaikka kuinka yrittäisi soveltaa tietämäänsä ja pyrkisi ymmärtämään -
ja taas ymmärtämään. Ja sitten on niitä, joista tietää hädin tuskin
nimen, mutta silti kanssakäynti on ilmavaa, vapauttavaa, mukavaa,
hedelmällistä.



Kumpikaan ryhmä ei ainakaan minun elämässäni ole kovin suuri, vaan
suurin osa ihmisistä on jossain siinä välillä, ehkä jopa lähempänä
noita helppoja ja mukavia. Kuitenkaan ei tarvita kuin se yksi vaikea,
niin koko päivän henkisistä energiavaroista hupsahtaa 80% roskalaariin
saman tien. Onneksi superhelpot ihmiset antavat sen saman 80%.



Olen aikaisemminkin pohtinut, että toisen ihminen ymmärtäminen ja
sietäminen ei ole pelkästään siitä kiinni, että yrittää itse, vaan
toisenkin on yritettävä. Silti, vaikka todistettavasti kumpikin
yrittäisi, urakka voi imeä kaikki mehut, eikä mikään silti oikein
toimi. Se on hämmentävää. Varsinkin kun superhelpot ihmiset vaikuttavat
siltä, että he ovat muiden kanssa toimeen tulevien idiot savanteja - he eivät edes tietoisesti ponnistele, he vain ovat.



Kateeksi käy. Monien hyvien ystävienkin kanssa joutuu itse usein hieman
ponnistelemaan - varsinkin jos joku supervaikea on aikaisemmin päivällä
imaissut sielun tyhjäksi.



Vois mennä pyytämään superhelppoa tupakalle ja lakata märehtimästä.