Huonoakaan ei tehdä enää niin kuin ennen

Noin parikymmentä vuotta sitten tutustuin entisen poikaystävän avituksella David Eddingsin
tuotantoon. Kysehän on siis periaatteessa täysin tusinafantasiasta,
joka on vain parin askeleen verran hienostuneempaa ja paremmin
kirjoitettua kuin perus Dragonlance- tai Forgotten Realms -fantasia.


Eddings on kuitenkin mukavan turvallista.Yhdessä vaimonsa Leigh'n
kanssa hän on synnyttänyt nyt viisi kirjasarjaa ja muutaman
yksittäisteoksen, jonka jokaisen ydin on tismalleen sama, ja hahmotkin
pelkkiä kopioita edellisten sarjojen hahmoista.

Perustenho
on siinä, että sankarit ovat rakastettavia renttuja, ja jos tietyn
alleviivaavuden ja samojen vitsien kierrättämisen osaa suodattaa,
dialogi on letkeää ja leppoisaa - kunhan lukee alkukielellä eikä sorru
täysin ala-arvoisiin suomenkielisiin käännöksiin.

Mutta poikkeus näemmä on syntynyt. Viimeinen sarja: The Elder Gods, The Treasured One, The Crystal Gorge ja The Younger Gods.

Ei hemmetti. Ilmeisesti alkaa pariskuntaan seniliteetti iskeä. Kolme
ekaa kirjaa vielä menivät, vaikka oli todella häiritsevää, miten
paperinohuiksi jokainen hahmo on jätetty. Viimeinen kirja toki paljasti
miksi, mutta silti käsittelytapa oli tökeröäkin tökerömpi. Ja kun ei
ole muuten keksitty miten kirjan sivut täytetään, niin kerrotaanpa
vielä samat asiat lähes samoin sanoin jonkun toisen hahmon näkökulmasta.

Perhana. Kioskikirjallisuuttakaan ei tehdä enää niin kuin ennen.