Alive!

Terveisiä täältä raunioista, pian ryhdymme syömään toisiamme!


Eli, hengissä ollaan, ensimmäinen yö uudessa kodissa vietetty. Vanhassa
kodissa on kuitenkin vielä kasoittain röykkiöitä, jotka pitäisi
seuraavan kahden viikon aikana saada hiljaksiin kuljetettua uuteen
kotiin, kaatikselle tai muuten vain huitsin nevadaan.


Kiinteistövälittäjä puuskuttaa niskaan, ja yrittää kärttää
avaintenluovutusta. Sain yllättävän ystävällisesti sanottua, että
vuokrasopimuksemme on kyllä voimassa kesäkuun loppuun asti. Eikö
vuokranantajat osaa informoida verikoiriaan oikein, vai ovatko
välittäjät tosiaan noin härskejä?

Mutta olipahan
härdelliviikonloppu. Käsittämätöntä että se kaikesta kiireestä ja
stressistä huolimatta sujui lähes täysin ilman puoliärsyyntynyttä
tiuskimista. Perjantaina tosin kirosin, kun en löytänyt kynsipihtejä
mistään. Sen olen oppinut, että ennen muuttoa kynnet kannattaa nirhiä
niin lyhyiksi kuin mahdollista. Ei sitten tullut lyhennettyä. Ei ollut
tarvis. Yksikään kynsi ei katkennut, mutta sen sijaan kaikki
kynsinauhat ovat verillä.

Pieni kiro oli päästä myös sillä
hetkellä, kun havaitsimme Ikean 600 euron sohvassa valmistusvirheen.
Helposti korjattavissa itsekin, kunhan jaksaa ruuvata kaksi ruuvia irti
ja takaisin kiinni, mutta tavoistani poiketen aion kerrankin reklamoida.

Ja ne tietokoneöydät on muuten vieläkin kokoamatta.