Tyytyväisyyden ilta.
Maailmalla kierrellyt ystävä palasi 7
kuukauden reissultaan takaisin kotiin, ja iltaa on vietetty. Iloa on
myös siinä, että paikalla on tätä nykyä jo ulkomailla asuva ystävä. Ja
muutaman viikon päästä puoliskonsakin saapuu maisemiin.
Kuplittaa, olut oli hyvää, Kampin Teerenpelin Caesar-salaatti oli
mainiota, suklaakakku vieläkin mainiompaa. Kamera on vanginnut koko
mukana olleen seurueen naisien rintavarustukset, muutaman miehisen
rinnan ja yhden peräpeilin (yours truly).
Mahtavaa, mahtavaa. Surku että piti lähteä ajoissa, jotta on
aamulla kunnossa puunaamassa uutta kämppää, johon pitäisi muuttaa
raskas kalustus jo parin viikon päästä.
Kesä tosiaan on alkanut. Se tuntuu joka solussa. Talvihorros on kaukainen muisto vain.
Bussissa matkalla kotiin oli erityisen mukavaa. Horisontissa kajasti
vielä punertava valo, ja poppikoneesta pauhasi reippaan kaihoisia
renkutuksia. Ei kyennyt olemaan hymyilemättä itsekseni. PMMP:n "Auta
mua" on ehdottomasti tän viikon juttu. Ne korkealle miksatut kitarat
siellä taustalla sopivat iltahetkeen mitä mainioimmin. Myös Timo
Rautiaisen ja trionsa Niskalaukauksen "Tulkaa kotiin" on teemakamaa
parhaimpaa, ja se oli valuttaa jopa muutaman pisaraisen hymyn seuraksi.
Voi kun tämä kupliminen ei loppuisi ikinä.
p.s. Varokaa durian-karkkeja. Jos joku yrittää niitä tarjota, niin
juoskaa karkuun. Nopeasti. Durian-karkit eivät ole yhtään vähemmän
yököttäviä kuin oikeat durianit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti