Ennakoiva muistotilaisuus

Olen iloinnut oman lemppariradiokanavani lupien uudistamisesta, mutta
toisaalta on odotettavissa yhden aikakauden loppu. Radio City hiljenee.




Vaikka City ei olekaan enää vuosiin ollut sitä, mitä se alun perin oli,
on se kuitenkin kantanut Suomen vanhimman paikallisradion manttelia, ja
se on ollut käsite jopa paikoissa, jossa sitä ei ole kuullut. 20 vuotta
sitten City oli minulle se paikka, josta kuuntelin inspiraatiota
levykauppariehumisilleni.



Tosin eihän tämä sinällään ole mikään uutinen, sillä jo viime vuoden
lopulla osattiin tietää, että lakiuudistuksen takia City tuskin saisi
toimilupaa, vaikka se sitä hakisikin, sillä sen nykyinen toiminta ei
vastaa sitä, mihin edellinen toimilupa myönnettiin. Lupa jätettiin siis
hakematta.



Pakko kyllä myöntää, että en ole Cityä enää jaksanut kymmeneen vuoteen
juuri kuunnella. Toisinaan autossa kanavahyppiessä se on osunut
kohdalle, ja vaikka juuri soimassa ollut biisi olisikin ollut hyvä, se
on lähes aina ollut sama, mikä siellä soi myös 10 vuotta sitten.
Perheen kesken kulkee vitsinpoikanen siitä, että Cityn soittolistan
kaikki viisi kappaletta ovat ihan hyviä.



Rauha hyväkuntoisen raadon sielulle. Elämä on.



Mutta missäpä ovat monet Cityn ammoiset pioneerit ja heidän näkyvä oma
musiikkimakunsa nyt? Heh, käännänpä takaisin suosikkikanavalleni.