Käytiin sit vähän Ikeassa. Tässä käy aina näin. Mitään, mitä meni hankkimaan, ei hankittu. Mutta silti paljon hankittiin.
Itse asiassa tuossa kuvassa taustalla näkyvä metallihökötys on kuivausteline, jota olin himoinnut jo aiemmin, mutta unohtanut että haluan sen. Nyt se onneksi käveli väkisin vastaan ja totesi, että on turha enää yrittää pärjätä yhdellä pienellä Anttilan ritsatelineellä.
Myös perheen läppärit pääsivät vihdoinkin asustelemasta tuoleilla, pöydänreunoilla sun muilla sekalaisilla alustoilla. Viehättävästi uusien tietsikkapöytien nimi on Dave. Pitäisiköhän läppärit nimetä HALeiksi? Kepeitä, säädettäviä, helposti siirettäviä sinne missä milloinkin kämpässä hengailee. Ja kokoamiseenkin meni viisi minuuttia - ilman ainuttakaan ärräpäätä. Joillekin viimeksimainittu asia saattaa toki olla pettymys.
Karman lain mukaan porsastelusta pitää maksaa. Taksi ajoikin sit meidän pihassa yhden kassin päälle ja kaikki vaatepuut hajosivat pillun päreiksi. Muovikipot sen sijaan kestivät ilman sen kummempaa kipuilua. Kuka väitti että kaikki Ikea-kama on haurasta roskaa? Onko Tupperware päälleajotestattua?
ps. Kyllä uusi huonekalu tuoksuu aina niin hyvälle. Kun kerran saa uuden auton tuoksua purkissa, niin missä lymyilee uuden huonekalun tuoksu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti