perjantai 8. toukokuuta 2009

Eurovision countdown 1


Se on tapahtunut, lapseni (8 v.) silmät ja korvat ovat avautuneet euroviisujen ihanaan maailmaan. Mikäs sen mukavampaa kuin istua väittelemässä pisteytyksestä. Yhteneväisyyksiä on, mutta myös paljon eriäviä mielipiteitä, joita arvostan vielä enemmän kuin sitä että ollaan samaa mieltä.


Tästä minäkin aloitin. Hieman Poikaa nuorempana. Ensimmäiset muistot ovat noin vuodelta 1975. Siitä huolimatta ajauduin progeen, joten turha puhua euroviisujen degeneroivasta vaikutuksesta.


Se mikä viisuissa on hyvää, tai oli ehkä enemmän silloin 70-luvulla, oli monimuotoisuus. Tekee lapselle hyvää kuulla paljon eri musiikkityylejä puhumattakaan lukuisista eri kielistä. Sinänsä harmittaa, että kielirajoitus on nykyään poistettu. Mutta kyllähän tuolla vieläkin vilisee hepreaa sun muuta.


Ja kun ei muitakaan lapsuuteni hyviä lastenohjelmia, kuten Levyraatia ole enää.


Otammekin nyt Pojan kanssa parina tulevana päivänä varaslähdön ja kerromme teille kaikille miten asiat oikeasti ovat, kommentein ja tähdin (pisteytys 1-5 tähteä). Pyydämme etukäteen anteeksi.


Semifinaali 1, 12. toukokuuta






















































































1. Just get Out of My Life - Montenegro
Minä:
**  Poika: *
Minä:
Täysin yhdentekevä tusinajuttu. Ei erotu edes viisumassasta.
Poika: Biisi kaipaa lisää ääntä.










2. Aven Romale - Tsekki
Minä: **** Poika: *
Minä: Ilmeisesti muu maailma näkee lähinnä typerän esikatseluvideon, mutta olkoon vitsibiisi tai ei, tämän musiikilliset ansiot ovat aivan eri tasoa kuin viimevuotiset laulavat kalkkunat sun muut.
Poika:
Kaipaa vähän enemmän järkeä.










3. Copycat - Belgia
Minä: ** Poika: *
Minä: Sinänsä arvostettavaa, että lähdetään letkeällä meiningillä kisoihin. Mutta kun asenne puuttuu. En sano Pojan nähden missä kohtaa kehoa sitä asennetta kaipaan.
Poika:
Ei kommentoi.










4. Eyes that Never Lie - Valko-Venäjä
Minä: *** Poika: *
Minä: Pelkästään ämyreistä kuultuna oikeastaan kaksi tähteä. Mutta visuaalinen puoli osoittaa esiintyjältä niin käsittämätöntä pokkaa, että pakko antaa kolme.
Poika:
Tylsä biisi ja kaipaa enemmän potkua.










5. La Voix - Ruotsi
Minä: **** Poika: *****
Minä: Menevä ruotsiviisu, mikä ei kauheasti poikkea mistään aiemmistakaan tämän tahtilajin ruotsiviisuista. Ja äärettömän tylsä rumpukone taustalla. Mutta Malena... ah!
Poika:
Hyvä laulu, hyvä laulaja jne.










6. Jan jan - Armenia
Minä: **** Poika: **
Minä: Etno. Mä nyt tykkään melkein varauksetta etnosta. Tanssibiiteinkin. Poika: Tylsä ja ärsyttää että hokevat koko ajan noorpaar.










7. La teva decisió (Get a Life) - Andorra
Minä: ** Poika: ***
Minä: Lähes keski-ikäinen täti haluaa kuulostaa ja näyttää teiniltä. Joo ei.
Poika: Laulu on hyvä mutta laulaja näyttää liian vanhalta.










8. The Highest Heights - Sveitsi
Minä: ** Poika: **
Minä: "Kuunnelkaa, me osataan olla samaan aikaa U2 ja Coldplay - tylsimmillaan - eikä meissä ole mitään omaa."
Poika:
Huono laulu. Ja kuulostaa tosiaan U2:lta.










9. Düm Tek Tek - Turkki
Minä: *** Poika: ****
Minä: Ihan kivat rytmit ja rullaa siististi alusta loppuun. Mutta tuhottoman tasapaksu verrattuna muutamiin muihin tähän lokeroon osuviin kilpailijoihin. Teflon. Liikaa laskettu likan hyvin muodostuneen keskikehon varaan.
Poika:
Ihanaa vihdoinkin joku Turkin biisi minun makuuni!










10. There Must Be Another Way - Israel
Minä: **** Poika: **
Minä: On ihanaa kun tuossa on englantia minimaalisesti, eli ei ymmärrä käytännössä lainkaan mistä lauletaan. Koska se olisi varmaan taas jotain maalle tyypillistä tekopyhää maailmanparantelua. Ja koska ei ymmärrä, melodia on ajan myötä ryöminyt iholleni. Ja toi kieli ON kaunis.
Poika:
Tylsä biisi ja siinä kaikki.










11. Illusion - Bulgaria
Minä: *** Poika: ***
Minä: Kontratenorit on aina vähän siinä ja siinä tykkäänkö vai en. Mutta tähän dunkkadunkkaan se tuo hieman sitä tarvittavaa korniutta, joka pikkasen hymyilyttää. Tämähän on siis oikeasti aika kamala sekametelisoppa.
Poika: Hyvä biisi mutta harmi että videota ei näe live-esityksessä.










12. Is It True - Islanti
Minä: ** Poika: *****
Minä: Herkkä, heleä, hyvä ääni tytöllä. Ja siihen se sitten jääkin.
Poika:
Kaunis biisi ja kaunis laulaja. Uskon että tämä pärjää hyvin.










13. Nesto sto ke ostane - (EJT) Makedonia
Minä: ** Poika: *
Minä: Emmä välittänyt tällaisesta 80-luvulla enkä välitä nytkään. Vaikka mulla olikin pari Bon Jovin levyä.
Poika:
Yäk, viekää tämä roska roskikseen.










14. The Balkan Girls - Romania
Minä: ** Poika: *
Minä: Sama teflon-ongelma kuin Turkinkin kanssa, mutta vielä asteen pahempana.
Poika:
Sama juttu kuin äskeisestä biisistä! Argh!










15. Lose Control - Suomi
Minä: **** Poika: ***
Minä: Hillun tossa kolmen ja neljän tähden välillä. Mutta kaipa sille pitää neljä antaa ihan kannustuksena. Tähän alkaa tottua, ja jalkakin kyllä tamppaa kun sitkeästi kuuntelee. Itse asiassa se puoliakustinen versio, joka kuultiin esim. Ne Salmiset -ohjelmassa on huomattavasti parempi. Tää tanssiversio jotenkin vain kuulostaa niin tajuttoman vanhahtavalta ja kuluneelta. DJ Bobolta. Ja kaikki me tiedetään miten Bobolle kävi kaksi vuotta sitten.
Poika: Vanhalta kuulostaa.










16. Todas as ruas do amor - Portugali
Minä: *** Poika: ****
Minä: Jo toisena vuotena peräkkäin pidän Portugalista. Varmaan siksi, että ovat taas uskaltaneet lähettää jotain suht aitoa, eikä naapurimaita kosiskelevaa väkinäistä huttua. Jotenkin kepeän kesäinen juttu.
Poika:
Hyvältä kuulostaa. Mutta puhti huuhtoutuu veteen keskellä biisiä.










17. What If We - Malta
Minä: **** Poika: ***
Minä: On kummallista, että niin isosta tädistä lähtee vain noin pieni ja kimeä nenä-ääni. Biisistä kuitenkin jotenkin tykkään, tai ehkä se on tuo ihme "Pieni talo preerialla kohtaa Seitsemän rohkeaa miestä"-jousikomppi tuossa taustalla.
Poika:
Chiara laulaa hyvin, mutta kaipaa lisää puhtia.










18. Bistra voda - Bosnia-Hertsegovina
Minä: ***** Poika: *****
Minä: Emmä tiedä mistä nää laulaa kirkkaan veden lisäksi, mutta Balkan-melankolia, hei kamoon! Valun ihan bistravodaa tästä, ja ihan ensikuulemasta lähtien. Ja noi ihme puna-armeijanaiset videolla. Niin outo yhdistelmä, että olen ihan että vau. :-)
Poika:
Biisi on hyvä ja puhtia ei puutu tippaakaan!




Ja huomenna vuorossa täältä kotistudiosta semifinaali 2. Eat your heart out Mikkosten perhe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro