Olen taipuvainen ostelemaan asioita silleen "rohkeasti" kauheasti kaivelematta etukäteistietoa. Sen ansiosta olen kerran jopa seikkaillut pahamaineisen Pixmanian asiakkaana. Maine paljastui vasta tilauksen jo lähdettyä, ja sydän sykkyrällä odottelin tilausta - tuleeko koskaan ja missä kunnossa? Noh, hyvinhän se meni ja ostettu tuotekin on toiminut mitä mainioimmin.
Jostain kumman syystä, kun tarve isoon full hd -ökytelkkariin alkoi ilmetä, olen oikeasti tällä kertaa yrittänyt tehdä taustatyöni kunnolla. Televisioiden maailma on kuitenkin varsinainen suo, ja toivon että olisin vain merkkiuskollisesti lähtenyt vislaten lähimpään verkkopuotiin ilman stressiä ja ennakkokaivelua.
Jokseenkin merkeille kumartava olin, joten sivuutin Toshibat sun muut vähäisemmät olankohautuksella ja keskityin tutkimaan mitä minulle voivat tarjota Sony, Samsung ja LG, sillä jokaisella oli suhteellisen pätevää tavaraa hintahaitarissa 700-900 euroa.
Jälleen on kiiteltävä erilaisia alan hörhöjen keskustelufoorumeja, joissa asuvat ihanassa sekasorrossa niin kirkassilmäiset n00bit kuin joka asiasta jäkättävät gurutkin. Siinä välissä on niin maltillista tarkkailijaa kuin seikkailunhaluista riskinottajaakin. Jokaisella ryhmällä on myös arvonsa ostopäätöstä tekevän silmissä. Varsinkin kun aivan uusista kevään aikana ilmestyneistä malleista ei ns. professionaalia arviota välttämättä netistä edes löydy millään maailman valtakunnan valtakielellä, joka kirjoitetaan länsimaisilla kirjaimilla. Tässä eritoten ne seikkailunhaluiset riskinottajat palvelivat minua aika lailla.
Kolmella tutkimallani merkillä on kaikilla hyvät puolensa, mutta myös huonot. Samsung tuntui ehkä kuvansäätövalikoimiltaan palvelevan pelaajaa parhaiten, Sony sen sijaan BD-leffafriikkejä. LG oli jossain siinä välissä.
Sony panostaa edelleenkin turhan paljon ääneen, mikä näkyy hinnassa ja on erillisen äänentoistojärjestelmän omistajalle hukkasijoitus. Lisäksi alle tonnin hintaluokan Bravioissa on edelleen järkiään se vanhempi Bravia engine, kakkonen, jota harrastajat tuntuvat pitävän aika bugisena.
Paljonhan merkitsee se, mitä tarvitsee, mutta töllövalmistajat tietenkin haluavat tunkea kaikkea mahdollista turhaa sumutushöhää lootiinsa. Ja kaikesta höhästä ei pääse edes eroon, vaikka haluaisi. Minulle kun melkein kelpaisi pelkkä iso HD-näyttö, kunnon skaalain ja riittävä määrä liitäntöjä. Esimerkiksi äänentoistolla ja virittimellä ei ole minulle mitään merkitystä. Mutta varsinkaan virittimistä ei pääse eroon. Ja nyt niitä tungetaan jo useampia erilaisia samaan tuuttiin. Eikä lievempiä vaihtoehtoja oikeastaan ole ellei sitten halua tinkiä jo ihan kaikesta muustakin tekniikasta.
Päädyin sitten lopulta 800 euron LH3000-sarjan LG:hen. Riittävän riisuttu, mutta kykyjä kuitenkin siihen mitä tarvitaan. LG:n suurin heikkous muihin merkkeihin nähden on litteät ja turhan nopeasti harmaalle heittävät mustat, mutta kaikkea ei voi saada. Lisäksi LG:n mustien laatu on kuitenkin vuosi vuodelta parantunut ja jää kilpailijoista enää vain vähän. Muissa ominaisuuksissa se on sen sijaan hyvinkin kilpailukykyinen ja on jo muutaman vuoden ollut foorumeiden perusteella "most bang for buck"-hallitsija harrastajapiirien keskuudessa.
Sitä paitsi nykyinen 26 tuuman karvalakki-LG:ni on mustan toiston kurjimpaa osastoa, eli jos sen kanssa pystyy elämään suht hyvin, niin nämä uudet mallit tuovat joka tapauksessa huomattavan parannuksen.
Ja nyt kun tämä on tässä kerrottu, todennäköisesti äiti lukiessaan saa ostosätkyn, sillä on jo pitkään myös harkinnut uuden töllön ostoa. On siis mahdollista, että pian markkinoille ilmaantuu toinenkin uutta kotia kaipaava putkitöllö :-) Se on sitten perkeleen hyvä Sonyn laajakuvatöllö, jos kiinnostaa (ja jos äiti ei päätä odottaa led-telkkujen hintojen putoamista).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti