Miksi suomalaiset eivät käytä IP-tv:tä? kysyy Afterdawn.com otsikossaan uutisoidessaan DigiTodayn uutisoinnin eurooppalaisesta IP-tv:n katselusta ja Suomen jäämisestä muiden jälkeen. Uutisen mukaan myös lautasantenneja on vähän.
Tuntuu aika hölmöltä kysymykseltä, jos vähänkään miettii suomalaisia käytäntöjä. Antenni- ja kaapelitelevisioverkko kattaa maan varsin hyvin toisin kuin Euroopassa, jossa ei ole lainkaan outoa, että haravakuva on yhtä lumisadetta, vaikka asuisi suuressa taajamassa. Myöskään samanlaista keskusantennikäytäntöä kuin meillä ei harrasteta ollenkaan yhtä laajamittaisesti Euroopassa - ei ole lainkaan epätyypillistä, että kerrostalossa on jokaisella asunnolla oma harava katolla.
Muita huomioita suomalaisesta IP-televisiotoiminnasta:
- Mahdollisuus on vain niille, jotka ovat tietyn laajakaistapalvelijan asiakkaita
- Palvelu on yleisesti ottaen kallis ja tarjonnaltaan suppea, varsinkin kun terrestriaalijakelu kasvattaa tarjontaansa koko ajan
- Suurinta osaa IP-tv:tä tarjoavista operaattoreista ei pidetä teknisesti kovin luotettavina - kotinetti pätkii (ja asiakaspalvelu on ala-arvoista), kaapeli- tai terrestriaalitelevisio toimii sen sijaan melkein kuin junan vessa ja sen teknisen huollon joutuu yleensä hoitamaan (ja tappelemaan) joku muu kuin ns. minäitse, joten miksi vaihtaa luotettava epäluotettavaan?
Se tässä hyvin kerrostalokeskeisessä Suomen maassamme on myöskin, että toisin kuin manner-Euroopassa, lupa saada lätkäistä lautasantenni edes omalle parvekkeelle lähes näkösuojaan (tai auta armias, parvekkeen kaiteeseen, katosta nyt puhumattakaan) ei ole mikään itsestäänselvyys vaan pikemminkin onnekas poikkeus.
Lisäksi Suomen maantieteellinen sijainti on lautaskatselua ajatellen aika rajaseutua. Matala-asutusalueilla hommaa vaikeuttavatkin puut, joita ei usimmiten niin vain pois tieltä kaadella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti