keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

1984


Janilla on kyllä todella hyvä pointti näistä eduskunnan työryhmien mietintämyssysessioista: yhtäkkiä asioita aina putkahtelee, ja huksfluks ne ovatkin sitten jo hyväksyttävinä. Ja vaikka peruskansalainen saisikin tehokkaasti tietoa erilaisten asioiden valmisteluista, yleensä asiat eivät ole riittävän jäsenneltyjä ns. tavallista kansalaista ajatellen ennen kuin alkaa olla liian myöhäistä.

Nuorena olin nuorille tyypilliseen tapaan muka kauhean tiedostava ja vallankumouksellinen, ja kirosin sitä, kun lampaat vain laiduntavat, eikä nykypäivänä varmasti Suomen kaltaisessa maassa olisi ainuttakaan asiaa mistä kansa lähtisi oikeasti kaduille mellakoimaan ja vaatimaan päätä vadille. Sitten perheydyin ja muutuin lampaaksi. Nyt kun oma karitsa alkaa olla kouluikäinen, vanha teini minussa nostelee aina välillä päätään ja kiroaa.

Ymmärrän kyllä mistä tällaiset sormenjälkirekisterimietelmät päättäjillä kumpuavat. Siitä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä hallitsemattomammalta ja kaaottisemmalta maailma näyttää. Uusia asioita ei enää ymmärretä, tai jos ymmärretään, ymmärretään vain niiden asettamat uhkakuvat.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pelkää. Mikä on hullua, koska itse asiassa sen pitäisi olla aivan toisin päin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän pitäisi olla pelättävää, sillä jos on jo tähän asti päässyt, niin pääsee tästä eteenkin päin. Lisäksi, loppu on lähellä, joten mitä stressaamaan.

Katson kateellisena eläkkeelle aivan juuri virallisesti pääsevää äitiäni, joka pienistä ymmärrettävistä rahahuolista huolimatta vaikuttaa onnellisemmalta kuin koskaan. Kun pienellä ihmisellä on jo kaikki mitä pieni ihminen oikeasti tarvitsee, paljon muuta ei vaadita - eikä tarvitse katkeroitua siitä, ettei kykene hallitsemaan muita ihmisiä. Juuri niin pitäisi kuudenkympin korvilla olla, eikä niin kuin keski-ikäinen valtaeliitti, jolla on ilmeisesti liian paljon varsinkin aineellista menetettävää.

Sormenjälkirekisterin synnyttämisen käytännön ongelmat tulevat kyllä olemaan mielenkiintoista katsottavaa, jos koko kuolleena syntynyt idea koskaan päästetään zombina vaeltamaan virallisten määräysten joukkoon. Tuleeko poliisi kotiin ja pakottaa? Näkyvyys- ja suostuttelukampanjan nokkahahmoksi pitää toki saada valtakunnan virallinen sormilla koskettelija Ilkka Kanerva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro