Ei siin oo mitään hävettävää

Kevään aikana tulleet Musiikki-tv:t on ollut tapana ottaa levylle ja purkaa viikonloppuisin, yleensä sunnuntain uneliaan aamukahvikupposen ääressä. Aina ei viikon satsia ehdi kerralla, joten suma purettiin loppuun vasta tänään, vaikka musatelkut loppuivat ruudusta jo yli kuukausi sitten.

Pakko sanoa, että kun miettii miten nurkkaan pääkanavat musiikin ovat ajaneet, niin Musiikki-tv on pitänyt hyvin lippua pystyssä. Suuri voima porukalle ovat olleet esimerkiksi ajoittain todella hämärät arkistopätkät ja etenkin Marja Hintikka. Myös Harri Hakanen on suosikkejani. Varsinkin kun herralla on selvästikin jokin hyvin nolo rakkaus Bryan Adamsiin - "Braikkua" on pitänyt heittää joka toiseen Hakasen juontamaan ohjelmaan.

Musiikki-tv:t näyttivät usein käsittämätöntä kamaa amerikkalaisten maasta, 1980-luvulta. Bändeistä tulee usein mieleen, että ryhmä nuoria miehiä on baarissa pannut merkille, että kaikilla on niin käsittämättömän isot hiukset, että eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin perustaa bändi. Lopputulos on useimmiten järkyttävä, toisinaan oudon kiinnostava, vaikkei sitä ääneen voi sanoakaan. Tämä meininki on useana viikonloppuna herättänyt ajatuksia myös omista noloista salasuosikkibiiseistä (siis sellaisista joista tykätään oikeasti, eikä niin kuin vitsinä) joita ei tunnusteta kuin elinkumppanille, jos edes hänelle. Jaan silti häpeäni:

Nolot suosikit Top5
5. Backstreet Boys: Incomplete
4. Scorpions: Send Me an Angel
3. Def Leppard: Animal
2. Britney Spears: Piece of Me
1. Toto: Home of the Brave

I'll get me coat.