tiistai 29. joulukuuta 2009

Löysän liman työpäivä


Työpäivä oli just niin nahkea ja vaikea kuin olin olettanutkin. Välillä mietin että onkohan mulla joku adhd tai muu vamma, kun tiedän mitä pitää tehdä, miten se pitää tehdä, missä järjestyksessä se pitää tehdä ja miten yksinkertaista se olisi - kunhan vain saisi aikaiseksi aloittaa.

Aloittamisen ja reippaan tekemisen sijaan puoli päivää meni siihen, että käyttäydyin kuin kahdeksanvuotiaani, joka esimerkiksi matkalla huoneeseensa riisumaan vaatteita iltapesua varten jumittuu tuijottelemaan seiniä toinen sukka puoliksi riisuttuna. Ja 10 minuutin päästä laps on siinä edelleen, joko yhä tuijottamassa seinää tai koko riisumisen unohtaneena ja Pokemon-korttejaan sortteeraamassa.

Lapsessahan noita piirteitä tietysti kasvattajana kovasti ihmettelee, ja ne ottavat välillä kovastikin pattiin. Mutta muistan toki itsekin lapsena istuneeni kerran jos toisenkin aamusella puoliunessa yksi käsi paidan hihassa ja mieli jossain aivan muualla/poissa päältä. Ja tänään huomasin tekeväni sitä aivan samaa. Tai jos en vain tuijottanut kaukaisuuteen pää poissa päältä, tein sijaishommia kuten siivosin työpistettä (läävä se on tosin edelleenkin), lajittelin postia jonka olisin voinut lajitella myöhemminkin, siivosin työkansioita (niin omiani kuin yhteisiä) ja pohdiskelin juttuideoita asioista, jotka ovat ajankohtaisia osapuilleen toukokuussa. Jaikuilusta ja naamakirjailusta tuskin tohdin edes mainita.

Työnantajaosapuolethan ovat ihan oikeilla jäljillä kun TES-kierroksilla haluavat aina leikkailla työntekijöiden lomaoikeuksia: mitä vanhemmaksi duunari tulee, niin sitä haitallisempiahan kaiken maailman lomat selvästikin ovat. Töihin palaa todella ryytynyttä sakkia. Tällaiset rikkinäisiä viikkoja aiheuttavat pakkovapaat ovat oikein vihoviimeisiä kiusanhenkiä. Todella piristävää taas mennä esimerkiksi uudenvuoden löysäilyn jälkeen töihin - päiväksi! Motivaationi on huipussaan!

Tajusin tosin juuri että Disneylandin reissuun on enää kuutisen viikkoa. Alkoi yhtäkkiä hymyilyttää. Mä oon näemmä tosi helppo. Älkää kertoko kenellekään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kriisipuuro