Joulu. Se tuli ja meni. Se oli taas vähän liian pitkä. Kinkkua oli taas liian paljon. Pää hajoili jo osapuilleen perjantai-iltana, ja lauantaina oli sitten pakko tehdä "Se".
"Se" on itse asiassa aina joka joulun paras juttu. "Se" on se hetki, kun hylätään muu perhe kotiin, matkustetaan ulos lähiöstä keskustaan ja suunnataan suoraan lähimpään Mäkkäriin. Ah ja oih sitä jumalaista hetkeä, kun roskaruoka kohtaa joulukinkun yökköyttämän kielen ja mielen. Se on joulun parhaimpia hetkiä. Se. Se, että joulu on juuri sillä hetkellä ohi. Tänä vuonna asian kruunasi vielä Kalliosta löytynyt mieluisa yllätysseura, joka loi uskoa siihen, että joulusta voi selvitä tervejärkisenä.
Tai melkein tervejärkisenä. Kaipa se nimittäin pitää ottaa jokseenkin tosissaan, kun kehotetaan maanantaina vielä iltayhdeksältä aivan onnessaan töissä kukkuvaa ihmistä hakeutumaan pikaisesti hoitoon. Ei. Ei minussa ole vikaa. Joulu vain oli liian pitkä.
Tai ehkä minussa on sittenkin vielä joulun aiheuttamia vammoja, sillä sorruin elämäni ensimmäistä kertaa tietoisesti, omaehtoisesti niin sanotuksi Ryhäseksi. Ryhäset tunnetaan myös nimellä Turret, mutta Ryhäset ovat periaatteessa Turren alalaji. Ryhäsiä tapaa vain talvisin ja vain lämpimissä maissa. Lämpimissä maissa joiden nimi alkaa E- tai T-kirjaimilla.
On nimittäin niin, että Lapsi pelkää lentämistä. Tätä voi empata kovastikin, mutta todellisuudessa Lapsen lentopelko on hyvin valikoivaa sorttia. Jos suuntana olisi Pariisi (lue: Disneyland), lentopelkoinen lapsi lakkaa sekunnin puolikkaassa olemasta lentopelkoinen.
Noh, kylmä reaalitodellisuus kuitenkin sanelee, että Disneylandissa käydään vain parittomina vuosina. Muutenkin d-vitamiinivajokkinen ja olmin värinen äitinsä kaipaa lämpöä ja mahdollisesti pari sädettä aurinkoakin. (Mies toki lähtee tyytyväisenä mihin vain, kunhan siellä on hyvä keittiö - ja kunhan vaimo nyt ylipäätänsä päättää mihin haluaa ja lakkaa vaihtelemasta preferenssejään vartin välein.)
Kuten lasten kanssa aina, jos ei järkipuhe auta (eikä se koskaan auta), pitää alentua lahjontaan, kiristykseen ja huijaukseen:
- Lahjonta: Jos lapsi kulta ylipäätänsä suostut johonkin lentämään, sinne mennään. Saat mukaan DS:n. Saat saat, ja vaikka lento kestäisi jumalauta kaksi vuorokautta, saat pelata koko ajan.
- Kiristys: Se jokin paikka on lämmin paikka. Piste. Muuten joudut mummolaan ja isä ja äiti lähtee kaksistaan. Pahimmassa tapauksessa siitä seuraa pikkuveli tai -sisko.
- Huijaus: Ymmärräthän miten kivaa on kun on lämmintä, katso vaikka YouTubesta tällaisia kivoja vesipuistovideoita eri puolilta maailmaa. Katso nyt kuinka matkailu avartaa, ja kivaa voi olla muuallakin kuin Ruotsinlaivalla. (Vaikka turistihelvettejä ne kaikki silti on).
No, mikä on lopputulos? Lentopelko katosi. Ilmeisesti jokaisessa lapsessa varsin matalissa vesissä lymyävä Ryhänen pintautui. Paikka on valittu. Että lapsi viattomana ummikkona osaakin valita sen kliseisimmän mahdollisen. Ja minä joudun pelkäämään koko viikon että törmää Nykäseen, Ruonansuuhun tai Frederikiin.
Tai, jos ottaa vain huumorin kannalta ja opettelee diskurssin valmiiksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti