Löysin sitten sisäisen re-animoidun ruumiini, vaikka toisaalla alettiin heti nimitellä Heli Nevakareen näköiseksi. Mun ei auta kuin syödä moisten nimittelijöiden aivot. Olettaen että niillä on sellaiset.
Sen lisäksi, että arvostan kovasti teemabileitä, oli kiva huomata että niin muutkin. Ehdoton suosikkini oli "Carrie" sen jälkeen, kun sianveri oli lentänyt. Isäntäpari, luotiotsainen Hitler ja mestattu Marie Antoinette eivät juuri vieraiden pukuloistolle hävinneet hekään. Ja loistava bändikin oli silmänaluset mustana.
Itse olen piireistä, joissa usein teemabiletykseen on suhtauduttu aika nihkeästi, joten oli todellakin piristävää kerrankin päästä liikenteeseen naama ruvella. Lisäksi kohtasin lapsuudenidolini Timo Kulmakon! Ja klassisen rengastempun, iih. Harmittelin, että en ole enää kuusi. Kuusivuotias olisi kehdannut mennä Timon temppukulmaukseen henkilökohtaiseen silmänkääntöön, ujo kolkytkuusvuotias sen sijaan seisoskeli punastellen syrjemmässä.
Tavoistani poiketen seisoin myös taksijonossa. 15 asteen pakkasessa. Mekossa. Ilman pipoa ja lapasia. Reippaasti yli puoli tuntia. Minä, joka olen koko elämäni ajan ottanut hyvin vakavaksi ohjenuorakseni, että en alennu rahvaan kanssa taksijonossa värjöttelemään - varsinkaan pakkasella. Jos saan kuolemantaudin, se jotenkin sopii illan teemaan ihan kivasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti