Olen aina ollut sitä mieltä, että seuranhaku baarista ja yökerhoista on tavalla tai toisella tuhoon tuomittu yritys. Joko jäät ilman, tai sitten saat seuraa, mutta suhde on jo alusta alkaen jotenkin kieroutunut, koska deterministinen pesän ja munan metsästämään lähtö syö liian paljon prosessoriaikaa kaikelta muulta suhdetoiminnan hienosäädöltä - sitä on aivan liian fiksoitunut oman itsensä tyrkyttämiseen ja hyväksytyksi tulemiseen.
Asia tuli taas mieleeni kun luin tämän, jutun Timo Hännikäisestä, joka oli vastentahtoisesti neljä vuotta selibaatissa ja kirjoitti asiasta myös seksuaalipoliittisen pamfletin.
Paljon puhutaan markkina-arvoista sun muusta pariutumiseen vaikuttavista rakenteista, mutta yksi iso ongelma on myös se, että yhteiskuntamme pariutumiskeskukset, baarit ja yökerhot, eivät sovellu kaikille. No sitten niiden sietääkin jäädä ilman, sanovat luonnonvalinnan kannattajat. Luonnovalinta schmuonnonvalinta. Pariutumiskeskuksissa pärjäävät parhaiten aggressiiviset ja bimbot - onpas evolutiivisesti todella mieltä ylentävää.
Maan hiljaiset eivät viitsi vaivautua, koska se touhuhan on loppujen lopuksi aivan helvetin alentavaa, jos omistaa minkäänlaista omanarvontuntoa. Siispä vaikka he olisivat juuri sitä potentiaalista, laadukasta sakkia, he ja maailman hännikäiset eivät välttämättä koskaan kohtaa, koska he kiertävät etenkin pariutumiskeskukset kaukaa.
Tuo Hännikäinenhän on tosi söpö poika. Profiilinsa varsinkin kovin kaunis. Hän ehkä korostaa aavistuksen liikaa nörttimäistä runopoikamaisuuttaan, mutta se anteeksi annettakoon. Todella hurjaa ajatella, että tuollainen ei saa, kun kaiken maailman ridgeleukaiset salipellet ja muutenkin vastenmieliset sedulaleijonat leveilevät itselleen parikin bimboa illassa.
Tosin eipä ne pellet bimboa parempaa ansaitsekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti