Ja tuhkasta nousi feenix-kenkä

Valitin tuossa aiemmin, että ostin huonot kengät, jotka eivät kestäneet edes kuukautta. Ongelma oli siis täysin laaduttomat pohjat. Noh, muovisekoitepohjat ovat aina laaduttomat - kallimmissakin kengissä.

Minulla oli siis nämä susikengät kannossa matkalla Anttilaan, kun satuin poikkeamaan toisen kenkäparin kanssa suutarille aikeenani uusituttaa niiden korkolaput. Jäi sitten ne "huonot" kengät sinne suutarille myös, enkä koskaan mennyt Anttilaan valittamaan.

Onhan se toisaalta lusmuilua, mutta tällä kertaa suutarilla käynti oli myöskin opettavaista. Halpiksista nimittäin tuli kalua - oikein hyvää kalua, mikä on kivaa koska ne ovat päälipuoleltaan mielestäni kovinkin kauniit kävelykengiksi - mutta ne kengät, joista oli tarkoitus uusia vain korkolaput, eivät koskaan tulleet takaisin kotiin, koska olivatkin yllättäen niin rikki, että armokuolema oli sittenkin parempi vaihtoehto kuin lähes kenkien itsensä hintainen remontti.

Ne olivat noin kolme-neljä kertaa halpiskenkieni hintaiset. Eivät suoranaisesti mitkään Manolo Blahnik -kalliit, mutta ei nyt ihan halvatkaan. Mutta kärsivät ongelmasta, joka tuntuu nykypäivänä pitävän suutarit varsin hyvin leivissä: muotioikusta.

Tällä hetkellä näkee liikenteessä paljon kenkiä, joiden korot on kiinnitetty kantapäässä varsin taakse. Tyyppiesimerkkinä vaikkapa korkkari jonka korko on edestä/takaa katsoen leveä, mutta sivusta kapea ja piikkisuora. Ja kiinni ihan kantapään takaosassa. Se johtaa siihen, että paino jakautuu liian vähän koron päälle ja enemmän kengän pohjan kaareen ja päkiälle, mikä vaatii kengän rakenteelta paljon.

Yleensähän halpojen ja jopa keskihintaisten kenkien kanssa käy niin, että kengän pohjan "rauta" murtuu, korko vääntyy askeltaessa taaksepäin ja kengästä tulee hutera. Eikä tämä ole mitenkään tavatonta edes kalliissa kengissä.

Tillannetta pahentavat liukkaat muovisekoitepohjat, eli kun korkkareissa paino on muutenkin epäterveellisesti liian edessä ja päkiän sijasta enemmänkin varpailla, liukas pohja lisää koron ja päkiän välistä jännitystä ja edesauttaa pohjan raudan poikkinapsahtamista.

Opinpahan, että seuraavan kerran kun ostan mitkä tahansa kävelyyn tarkoitetut korolliset kengät, niin investoin edes sen ylimääräiset 15 euroa ja käyn suutarilla laitattamassa kumipohjat. Sillä saattaa ainakin halpiksissa ehkäistä kengän muiden materiaalien iän ajaksi aika lailla kalliimman raudanuudistustarpeen. Se nimittäin on sitten sellaiset 50-70 euroa suutarista riippuen.

Enkä ikinä enää osta kenkää, jossa korko on sijoitettu niin, että kantapään paino ei laskeudu suoraan sen päälle. Oli muoti mikä tahansa.