Jääkausi tulee

Olen joskus ennenkin länkyttänyt siitä, että lastenanimaatiot on viety
lähemmäs aikuistenelokuvia kuin mitä ehkä pitäisi. Vaikka aikuisen
mielestä erilaiset pop-kulttuuriviitteet ja alapäähuumori ovat varmaan
oikein viihdyttäviä, harvassa leffassa ne toimivat niin, että pieni
lapsi löytää niistä hauskaa jollain muulla tapaa, vaikka ei
suoranaisesti vitsin ydintä tavoittaisikaan. Shrekit ovat
ääriesimerkki, joista jopa alan ihmiset ovat todenneet, että eiväthän
ne nyt ihan lastenleffoja ole.


No tajuaahan ne lapset sitten vähän myöhemmin, sanotaan puolustukseksi.
Niin, tajuavatko? Varmaan Star Warsit tai vastaavat vitsin lähteet ovat
vielä elävänä mukana kulttuurissa 5-10 vuoden päästä. Mutta erilaiset
popparit kuten Britney Spears jne. saattavat olla jo auttamattomasti
menneen talven lumia tai ainakin auttamattomasti kasvavan sukupolven
skenestä ulkona. Moni vitsi voi edelleenkin jäädä vain vanhemman
porukan hekotuksen aiheeksi.

Siksi on iloista, kun välillä
tulee animaatioita, joissa on ajateltu tarinan ja vitsien kestävyyttä.
Ice Age on sellainen, ja myös viikon päästä enskariin tuleva Ice Age 2
jatkaa samaa linjaa. Kummatkin leffat kantavat erinomaisesti varta
vasten "oikeista asioista" keksityillä vitseillä. Toki ne ovat
hengeltään muualta pöllittyjä - jo pelkästään Scrat-jyrsijä on toki
suuri kunnianosoitus vanhoille piirretyille. Mutta Ice Agen vitseissä
on silti oma henki, ja silloinkin kun mennään hetkellisesti
viittauspuolelle, hauskuus on poimittu taholta, jota välttämättä edes
kolmikymppinen ei tunnistaisi, ellei olisi katsonut vanhoja
musikaaleja. Tämä on tiedostettu, ja pyritty tekemään touhusta hauskaa
ihan itsenäisenä palana.

Todennäköisesti Toy Storyt ja
Shrekit eivät tule kestämään aikaa yhtä hyvin kuin Ice Aget.
Peruspiirroshuumori kantaa, mikä osaksi selittänee senkin, miksi meillä
on Tom & Jerry -dvd:tä pyöritetty aika lailla enemmän kuin niitä
Shrekejä ja Toy Storyja.