Paskareissu, mutta tulipa tehtyä. Ei nyt sentään ihan, mutta kun seurueella
ei ole käytännössä mitään yhteistä keskenään paitsi työ, eikä minulle
tuo viinakaan maistu paria oluttuoppia enempää per päivä (ja olin
porukan ainoa yksilahkeinen), niin touhu menee helposti yksinään
palloiluksi.
Puitteet toki olivat messevät. Lähes BT-tornin juurella, Tottenham Court Roadilla pönöttävä Radisson Edwardian Grafton oli
mitä mainioin, tähtiä oli kai vallan riittävästi. Huoneessa oli
complimentary everything minibaaria lukuunottamatta, ja kolmen askeleen
päässä ulko-ovesta oli mäkkäri.
Mikäs siis huoneessa kyhjöttäessä, kun en ilta-aikaan viitsinyt yksin
lähteä palloilemaan mitenkään kovin ekstensiivisesti (siis kun mä oon
niin rikkaan ja pantavan näköinen, että mut olisi ryöstöraiskattu
heti). Englantilainen keittiö on toki tsiljonaan tähden
lontoolaishotellinkin kulmakivi, varsinkin aamiaisella. Ja sori vaan,
minen valita, vaikka english cuisinea pitäisi kai perinteisesti
halveksua ja paheksua. Rasvaista makkaraa, paistettuja munia,
munakokkelia, toastia ja paistettuja tomaatteja aamiaiseksi? Mulle
kyllä, kiitos!
Muistin jo edellisiltä Englannin käynneiltä,
että niillä hevosannoksilla pärjää mainiosti kello viiden teehen asti,
enkä muistanut väärin.
Skippasinteen, koska bangers and mash on aina bangers and mash. Väitänkin, että
englantilaiselle keittiölle naljailu on pelkkä terveysfasistien
salaliitto elämän isoja ja rasvaisia iloja vastaan. Sen sijaan hyvää
kahvia tee-maasta ei edelleenkään tunnu saavan. Jopa hotellin kahvi
maistui epäilyttävältä. Sen sijaan Starbucks pelasti import-kahveineen,
ja juustokakku oli hyvä.
Perkeleen kallista kyllä oli,
joten se, että Oxford Streetin alennusmyynneistä sai tavaraa ale- eli
normaalihintaan, oli todella petollista. Satanen tosiaan upposi
kauppaan hetkessä, kun ostin HMV:ltä Serenityn, Firefly-boksin ja Will
& Gracen seiskakauden sekä WHS:ltä pari kirjaa. Ainoa mikä
oli halvempaa kuin Suomessa oli pleikkarin 32 megan muistipalikka,
jonka ostosta sai myös ilmaisen pelin mukaan.
Mutta se valikoima, se tunnelma. Se korvaa kaiken. On jumalaista istua
kahvilassa, jossa musiikki pauhaa, eikä kertaakaan osu sekaan Uniklubia
tai Egotrippiä, varsinkaan Uniklubia. Mutta sen sijaan kyllä
Radioheadia tai Talk Talkia. On messevää tehdä leffa- ja levyostoksia,
kun ämyreistä pauhaa kybällä Sparksia, eikä kertaakaan Uniklubia tai
Egotrippiä. Varsinkaan Uniklubia.
Myös matkustelu tuubilla
on aina mukavaa, vaikka yksittäislipun hankkiessa to-del-la kallista.
Turha valittaa HKL:n hinnoista - Lontoossa pelkästään ykkös-zonella
matkustaminen on 3 puntaa per trippi. Heathrowlle, eli kuutosalueelle
meno oli 6 puntaa. Harmillista, että kylmänkalskeat, konemaiset,
Thatcher-äänensävyllä komennetut "mind the gap"-kuulutukset on korvattu
lempeäsävyisillä ja kohteliailla "please mind the gap between the train
and the platform"-kehoituksilla. Plääh mitä mielistelyä.
"Kohokohdat":
Howdenin (asema ennen Hullia, pääasiallinen vierailukohde, 2,5 h pikajunamatkan päässä Lontoosta) massiivinen metropoli.
Englantilainen maaseutu on yksi suuri, massiivinen golf-kenttä.
Erikoisesteinä siellä täällä höyryvät ydinvoimalat. Matkan aikana tuli
vastaan ainakin neljä.
Toisin kuin nuo pari edellistä, tämä on ehkä se aidosti mielessäni
lämpöä tuottava juttu, Leicester Square. Minulle Lontoo kiteytyy
Leicester Squaressa. Se on avara ja viihtyisä, ja sen ympärillä on
kätevästi liuta leffateattereita ja "oikeiden" teattereiden
lipunmyyntikojuja. Kivenheiton päässä on kaikki hyvät teatterit. Voi
kun joskus olisi pari viikkoa aikaa ja rajattomasti rahaa, niin
viettäisin joka ilta jossain musikaalissa tai oivassa näytelmässä.
Muistelen lämmöllä 12 vuoden takaista keikkaa, jolloin rahat riitti
jopa kolmeen teatteri-iltaan. Francesca Annis pääosassa Oscar Wilden Lady Windermere's Fanissa on edelleenkin yksi elämäni kohokohtia.
Muita huomioita:
Miksi britit seisovat liukuportaissa oikealla ja ohittavat vasemmalta,
vaikka muuten heillä on vasemmanpuoleinen liikenne - myös
jalkakäytävillä?
Miksi Kari Haakana haukkuu Heathrown lentokenttää?
Viihdyin oivasti, palvelu pelasi, viihtyisiä pubeja, ainoastaan kone
oli (helvetisti) myöhässä ja turvatarkastukseen piti jonottaa peräti 7
minuuttia (otin aikaa). Kuka on keksinyt, että lentokentän pitäisi olla
kaunis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti