Kirosana!

Musiikkiteollisuuden rahanahneudesta, cd-levyjen kopiosuojauksesta jne. puhutaan paljon, mutta paljon vähemmälle jäävät peliteollisuuden epäkohdat. Periaatteessa sitä vaivaavat samat asiat kuin musiikkiteollisuuttakin, ja kuluttaja kärsii.

Suurimmaksi osaksi arvioin työn puolesta konsolipelejä, mikä antaa tietyn mielenrauhan, koska kaikki toimii. Mutta kun sitten sattuu käteen se joku uusi PC-peli, niin usein kihisen raivosta jo ennen kuin pääsen edes pelaamaan asti.

Ensimmäinen vaiva on tietysti installointi. Se ei ole mikään ongelma sinänsä, sitähän on joutunut tekemään jo vuodesta nakki ja soosi.

Rekisteröintinumeron kohdalla alkaa hiljaksiin lämpötila nousta. Ensinnäkin ne pitenevät vuosi vuodelta, ja joskus niitä on peräti monta. Lisäksi aina ei olekaan se ja sama onko kirjaimet syötetty upper vai lower casena. Useimmiten nollan ja o-kirjaimen ero ei ole selvä. Perhana!

En edes ala puhumaan tyypillisistä näyttö- ja äänikorttiongelmista.

Mutta se, joka saa minut totaaliseen raivon valtaan, on yhä monimutkaistuvampi kopiosuojaus niin, että itse pelin käynnistämiseen saattaa pelkästään cd/dvd-aseman anaaliretentiivisen haistelun takia kulua useita minuutteja. USEITA MINUUTTEJA!

Lopullinen raivokohtaus oli Caesar IV, joka ei suostunut käynnistymään lainkaan, koska vehje oli satavarma siitä, että minulla on jokin Pahojen Piraattien Image-mountteri asennettuna koneeseeni. Muuten kiva, mutta kun ei ole. Syylliseksi paljastui lopulta ilmeisesti Nero, jossa on image-mount ominaisuus. Mutta ei riittänyt sen disable, vaan olisi pitänyt kai poistaa koko Nero.

Tällaisina hetkinä ihminen ottaa ja hankkii no-cd-crackin. Sori vain peliteollisuus, mutta jos kuluttaja maksaa puolisen sataa rahaa pelistä, jonka olette mankeloineet lähes käyttökelvottomaksi tavallisella loppukäyttäjän pöytäkoneella, niin turha itkeä kun ilkeät piraatit kräkkäilevät tuotteitanne.

Harkitsen vakavasti samaa käsittelyä myös niille peleilleni, jotka tuumailevat sen puoli iäisyyttä ennen kuin viitsivät käynnistyä. Tai sitten rentoudun konsolipelien parissa. Eipähän tartte tapella tekniikan kanssa.