Kaikkea muuta kuin normipäivä

Toisinaan päivät menee nappiin. Matkalla töihin ehdin katsoa
jaksollisen Stargatea, ja mieli oli loistava. Töissä oli totaalisen
siedettävää, ja asiat sujuivat suhteellisen kivuttomasti koko ajan,
mikä on harvinaista keskiviikoille.



Ja sitten tapasin ystävän vuosien takaa. Hassua on, että kun oikein
kauheasti haluaisi puhua ja juoruta kaikenlaisesta, niin itse asiaan
päästessä tulee vähän samanlainen lukko kuin silloin, jos joku pyytää
kertomaan vitsin. Pää leikkaa tyhjää.



Mutta olihan siinä, ja toivottavasti pian lisääkin. Hyvin vähän Suomi
nielee ihmisiä, mutta perheet ja työ linnoittavat itse kunkin helposti
omaan pieneen maailmaansa, josta ulos lähteminen vaatii aina pientä
virittelyä. Sais ne talvirenkaat auton alle (huomenna, toivon) niin
olis helpompi viritellä.



Ilta kruunautui Jokerilla (bussi 550) ajoon ensimmäistä kertaa lähes
koko linja päästä päähän. Minua viehättävät pitkät bussilinjat. Ei
yhtään haittaa, vaikka se olisi vähän hitaampaa kuin junan tai metron
käyttö. Harmittaa vähän, että nykyinen kolmen vartin työmatka sisältää
kaksi vaihtoa, sillä moinen sekoittaa turhaan koko matkaamisen
perusmukavuutta.



Välillä jopa kaipaa aikaa, kun asuin Vantaalla. Työmatkan saattoi
taittaa bussilla melkein perille asti, ja aikaa tuhraantui juuri
sopivasti niin, että viikossa saattoi ehtiä lukea parikin kirjaa
pelkillä työmatkoilla.