Tulee pelattua. Paljon. Todella paljon. Ja myös työn puolesta. Vaikka viikottainen pelipalsta on pieni, sitäkin varten pitää kahlata läpi peli jos toinenkin, ja tilan vähyyden takia ei ihan keskinkertaisia tai sitä huonompia voi aina edes mainita. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että tästä lähtien vaikka peli ei olisikaan ihan superia, niin jos sen moninpeliominaisuuksista löytyy myös ns. co-operative mode, peli pääsee vahvaksi ehdokkaaksi palstalle saakka.
On nimittäin todella harmillista, ja käsittämätöntä, miksi niin monesta pelistä sellainen puuttuu. Otetaan nyt vaikka Call of Duty tai muu vastaava sotapeli, jossa tehtävämoodissa on tietokoneen ohjaamaa joukkekumppania kuin pipoa. Oikein kivaa. Mutta entäs moninpeli? Onhan sellainen, totta kai, mutta pelkkää perinteistä kaikki vastaan kaikkia tai joukkueet vastaan joukuetta. Ei kuitenkaan mahdollisuutta pelata yksinpelimoodin vastaavia tehtäviä yhdessä kaverin kanssa.
Jopa monet perinteiset, vuoropohjaisetkin, strategia- ja roolipelit, joissa on massiivisen upeat yksinpelimoodit, tarjoavat kaksinpelimoodissa vain muiden haastamisen, mikä on jotenkin jo koko filosofiaa vastaan.
Ymmärrän, että netissä varsinkin yksinkertaiset asetelmat ovat suosittuja, mutta jos haluaa viihtyä vain ihan kaksistaan, one-on-one toisen metsästäminen käy nopeasti älyttömän tylsäksi. Yhdessä netissä pelaaminen muun maailman kanssa (tai siis itse asiassa sitä vastaan) taas saattaa usein olla jopa stressaavaa, sillä liikenteessä on ihan liikaa vaahtosammuttimen korkuista super-geimeriä, jolle ilmeisesti tungettiin padi kouraan heti synnytyslaitoksella.
En ole teknisesti huono pelaaja sinänsä, pelien tekoälyjä vastaan pärjään ihan hyvin, mutta nettipelaajaksi minusta ei ole. Ei ainakaan silloin, kun haluan todellakin rentoutua ja saada pelaamisesta irti muutakin kuin 50 omaa kuolemaa yhtä onnistunutta vastustajan listimistä kohden.
Ja kun on oikeasti vino pino hemmetin hyviä pelejä, joista ihmettelee todella huuli pyöreänä, että minkä ihmeen takia tässä ei ole co-opia, varsinkin jos seikkailumoodi näyttää siltä, että sen toteuttaminen ei olisi edes ollut mikään ongelma. Onko niin, että pelien kehittäjät saavat oikeasti kentältä sellaisen viestin, että co-opin toteutus on turhaa? Se vain tarkoittaisi sitä, että ihmiset viihtyisivät keskenään paremmin muita vastaan mitelleen kuin toteuttaen yhteistyötoimintaa, vai? Sen premissin valossa se, miltä maailma ja yrityselämä näyttää, on aika ymmärrettävä. Mutta reagoiko peliteollisuus todellisuuteen vain sitä peilaten vai sitä tietoisesti vahvistaen?
En vain oikein haluaisi hyväksyä sitä, että co-opeja arvostavat olisivat vähemmistöä. Toisaalta pidän myös hippejä hyvinä ihmisinä, ainakin jos malttavat pysyä pelkässä pilven poltossa ja sienien syönnissä, joten ehkä toiveeni maailman hyvyydestä tosiaan on liian idealistinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti