Vietin viikonlopun Kouvolassa sukuloimassa. Töissä monilta pääsee hörähdys aina kun ilmoitan lähteväni Kouvolaan. Paikalla on tunnetusti maine tylsänä tuppukylänä, joka on täynnä Kymen versioita ns. keravista.
Kouvolassa ikänsä asuneet ja sieltä pois päässeet, tai siellä opiskeluaikansa viettäneet eivät kovin kauniita kotikaupungistaan puhu. Lienen siis perverssi, silllä rakastan Kouvolaa. Kouvolassa mikään ei ole kaukana. Kouvola on täynnä ystävällisiä ihmisiä vähäisintä kaupan kassaa myöten. Elokuvateatterit voisivat toki olla parempia, mutta mukava autoretki Kuusaalle leffan perään on aina kivaa.
Kouvolassa ei ole kulttuuria. Kouvola on vain rautatiesolmun kasvattama epämääräinen klimppi ihmisiä sieltä täältä. Niin, omassa hyvin keskikertaisessa tavallisuudessan Kouvola on siis suorastaan eksoottinen. Ihmiset eivät ole oikein mistään kotoisin, vaan ovat leimallisesti sitä-sun-tätä - Kouvolalaisia, Kymenlaakson kosmopoliitteja.
"Sie" ja "mie" ovat liki ainoat hesalaisesta perustahvosta erottavat asiat. Lievätkö nekään, sillä vanhan, 80-luvulta peräisi olevan vitsin mukaanhan tyypillinen helsinkiläinen on liian kireissä kivipestyissä farkuissaan ja liian isossa nahkarotsissaan bussipysäkillä seisova tyyppi, joka kulkupelin lähestyessä toteaa kaverilleen että "kah, tösää tulloo". Joku voisi väittää, että nuo ovat niitä keravia, mutta pikakatsaus Myllypuron karaokebaariin antaa toisen viestin.
Heikoimpina hetkinäni olen jopa ajatellut, että Kouvolassa voisi ihan asua. Sääli ettei vain keksi millä siellä itseään elättäisi. Kouvolan sanomiinkaan ei ihan joka päivä jengiä haeta töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti