Eilen oli vähän apeaa, tänään on jo helpompaa. Riku oli jo muutaman vuoden potenut vatsaongelmia, joille ei lukuisista tutkimuksista huolimatta löytynyt oikein mitään syytä. Kun ei terveysruuat ja tropit auttaneet, niin lopulta oli tehtävä raskaita päätöksiä. Ei kiva, tulee aina sellainen tunne, että jätti kuitenkin jotain tutkimatta, vaikka ei olisikaan jättänyt.
Minulla on aina ollut koiria, ihan pienestä pitäen, ja vaikka kaikki ovatkin olleet kiitettävän terveitä ja pitkäikäisiä, matkan varrella on pitänyt jättää hyvästit jo monelle. Ja se on joka kerta vaikeampaa.
--
Tulipahan muuten pitkästä aikaa blogattuakin. Jos tulee se hetki, ettei ole mitään sanottavaa, ja jättää blogaamatta, alkaa kummallinen kierre. Aloin karttaa koko blogia, kun oli outo huono omatunto siitä että en ole "täyttänyt velvollisuuttani" ja sanonut mitään vähään aikaan. Ja niin päivät venyivät viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Mistähän mahtaa johtua? Mahdollisesti niistä lukuisista hyvän bloggaamisen oppaista, joissa tähdennetään että hyvä bloggaaja sanoo jotain tasaisin väliajoin. Toisaalta, ehkä tuo pätee vain niihin blogeihin, joissa oikeasti jaetaan informaatiota eikä vain horista jonninjoutavia, kuten näissä tän tyyppisissä julkisissa päiväkirjoissa.
Eikä voi sanoa etteikö olisi paljon tapahtunut tänä aikana. Monta kertaa on tullut jostain asiasta mieleen, että tästäpä pitäisi sanoa muutama sananen, mutta eipä sitten olekaan ollut aikaa tai riittävän epähuono omatunto pitkästä hiljaisuudesta.
Enimmäkseen kesä oli yhtä kiirettä ja ylityötä, mutta kun loma lopulta alkoi syyskuun puolivälissä, olo on helpottunut kovasti. Kuusi viikkoa laitumilla tekee todella hyvää, vaikka ei ollutkaan enää mikään kesä. Alkusyksy oli kuitenkin säiltään varsin kohtuullinen, ja tuli piipahdettua vielä kertaalleen Tanskassa, kun Blue1 myi halpoja lippuja. Viikon sluibailu Kööpenhaminassa vahvisti jo keväällä syntynyttä mielikuvaa siitä, että onpas mukava maa ja mukavia ihmisiä, ja että HKL:n ja VR:n pitäisi käydä suur-Kööpenhaminan alueella pienellä opintokäynnillä.
--
Ostin myös uuden tietokoneen. Fujitsun merkkituotteen. Ensimmäinen kone sitten ensimmäiseni, jota en ole ostanut osina ja kasannut itse. Ja onpahan sitten ollutkin kahden kuukauden iästään jo kaksi viikkoa huollossa. Hajosi emoon integroitu äänipiiri. Emo vaihdettiin, ja nyt on taas hajoamassa äänet. Liekö koko malliin käytettävä emosatsi silkkaa sutta, se jäänee nähtäväksi. Näin ei olisi käynyt jos itse olisin kasannut koneen (väittää hän itsevarmana ja -rakkaana), mutta nykyään tuntuu valitettavasti saavan valmiita koneita paljon halvemmalla kuin jos kokoaisi ne itse.
--
Onneksi on myös asioita jotka toimii. Ainakin toistaiseksi. Juu, ei Lada. Tai, no, toimiihan sekin kai, mutta otin ja mälläsin sen. Ihan oma vika, vaikka Itäväylän Kulosaaren liittymä Herttoniemen suunnasta onkin raivostuttavan ahdas ja vaarallinen, ja jos ei ota ruuhka-aikaan riskejä, joutuu pahimmillaan Sörnäisiin asti. Lommostaan huolimatta tuli myytyä Lada voitolla ja hankittua 2000-luvun auto, sitikka C3. Kyllä nyt kelpaa, siinä on stereot. Muusta ei väliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti