Perse edellä puuhun

Tulipa luettua Ylkkäristä juttu kulttuuriministeri Tanja Karpelan ajamasta yrityksesä saada internetin sensurontisoftaa kouluihin ja kirjastoihin. Jokainen, jolla on vähänkin kokemusta ja näkemystä netin käytöstä tietää automaattisesti ne miljoonat ongelmat joita moinen sensurointiyritys aiheuttaa.

Ei siitä sen enempää, mutta jäi mieleen pyörimään se, miten ristiriitaisia viestejä maamme päättäjät näillä erilaisilla tempauksillaan kansalle lähettävät. Ylkkärin toimittaja oli Karpelalta kysynyt hankkeen järjellisyydestä, ja Karpela oli antanut ymmärtää että huonokin keino on parempi kuin ei keinoa ollenkaan. Jos näin kerran asia nähdään, niin minkä ihmeen takia pannaan veronmaksajien rahaa kalliisiin sensuurisovellutuksiin, sen sijaan että kokeiltaisiin toista kovin väheksyttyä ja puutteelliseksi havaittua konstia: vanhempien ja kasvattajien vastuuta? Ihmisten valistaminen ei kannata, leikitään vain koneilla?

Ainakin minulle tulee sellainen tunne, että tämä Karpelan projekti tekee juuri sen saman mistä se projektin kritisoijia syyttelee. Se on nostanut kätensä sen edessä, että kaikki vanhemmat eivät kanna vastuutaan lapsensa netin käytöstä, mutta projisoikin tämän asenteen sensurointiprojektin arvostelijoihin.

Karpelan asenne haiskahti Ylkkärin jutussa kasvatusmetodiensa arvostelusta loukkaantuneen perheenäidin puuskahdukselta. Ministeri Karpela voisi kuitenkin miettiä kuinka paljon hän loukkaa esimerkiksi minun kasvatusmetodejani, joihin eivät kuulu perusolettamuksena se, että sensuuri on aina parempi vaihtoehto kuin tietovirran asiallisen käsittelyn, analysoinnin, ja ennen kaikkea hyödyllisen, hyödyttömän ja haitallisen välisen eron todellinen opettelu.

Hieman pelottaa ajatella minkälaisia aikuisia niistä lapsista kasvaa, joiden vanhemmat ovat juuri niitä dorkia joille Karpelan sensuuriprojekti lienee suunnattu: Valvomaton lapsi jätetään sensuuriohjelman huomaan ja hän kasvaa oppimaan, että kaikki minkä ohjelma sensuroi, on väärin - mukaan lukien Picasson taideteokset ja moraalittomia tahi rikollisia asioita käsittelevät akateemiset tutkimukset.

Vaikka asetelma on aavistuksen kärjistetty, uhka lapsen huuhtoutumisesta pesuveden mukana on aivan realistinen, iso riski.

Mietinpä juuri, että uskaltaisikohan ministeri Karpela itse jättää lapsensa yksin "sensuroidun" internetin kanssa? Jos vastaus on ei, niin mitä ihmettä hän oikein kuvittelee saavansa aikaan?