Daa daa, daa da daa da, kiitää alla autostrada

Vauva tuli kotiin eilen. Vauva on vuosimallia -86 oleva Lada 1200S, kilsoja mittarissa vajaa 70t, ei ruostetta, ei ongelmia. Täydellinen auto. Kulkee myös nimellä Rölli.

Rölli tuli meille keväällä 2003. Sen piti olla kesäauto, joka ostetaan niin halvalla, että jos siitä ei syksyllä muuten pääse eroon, niin kuskaus romikselle ei tuntuisi missään. Halpa se olikin. Noin 200 euroa upouusine talvirenkaineen, jotka trokattiin satasella pois.

Kun marraskuu alkoi kolkutella, oli tunne kuitenkin selkeä: eihän tällaista helmeä mihinkään trokailla. Niinpä Rölli muutti talveksi anopin autotalliin, ja nyt sillä ajetaan jo kolmatta kesää. Eikä ongelmia ole juuri ollut, vaikka vanhuksella ikää onkin.

Viime keväänä siitä tosin halkesi pyörijä, ja se sammui työpaikan ulkopuolelle. Apu oli onneksi lähellä, kollegoista löytyy taidokasta väkeä. Pyörijä uusittiin, samaten vähän johto-osastoa ja muuta pientä, varmuuden vuoksi. Kokonaiskustannukset olivat 34 euroa plus täytekakku kollegalle. Siinä osapuilleen kaikki mihin on joutunut rahaa upottamaan.

Kahden kesän aikana on tullut todistettua uudenuutukaisten työsuhde-merkkiautojen simahtelua ties mistä syystä milloinkin - ja matka tietokoneinsinöörin pakeille tuskin on ollut kertaakaan halpa keikka. Varaosatkaan eivät niihin välttämättä lähde pikkurahalla Hessumobiilista toisin kuin Ladaan.

Vaikka työkaverit hieman luksusedustusautolleni naureskelevatkin (Ladan ajaminen kysyy luonnetta), luottamukseni Rölliin on järkkymätön. Tänä keväänä sillä lähdetään Tanskaan asti - samalla kun töissä lyödään vetoa mihin kohtaan Ruotsia se sammuu. Ja ei muuten sammu! Sillä on jo edellisenä kahtena kesänä kierreskelty sellaisia lenkkejä Suomen maassa, että johan se olisi nikotellut jos eivät pitkät matkat vanhukselle sopisi.

Siispä vajaan kuukauden päästä lähdetään. Varasin viime yönä laivaliput Tukholmaan, eli nyt on todellinen lähtölaskenta alkanut. Olen kiertänyt puoli maailmaa, mutta koskaan ei ole kaukaisinkaan Kiina tuntunut näin jännittävältä ja vapauttavalta. Sillä automatkailussa olen aika lailla neitsyt. Omalla nelipyöräisellä en ole koskaan käväissyt maan rajojen ulkopuolella.

On vain yksi kohde joka kuuluu reissun "pakko mennä"-listaan (Legoland, mikäpä muu), mutta muuten matkaan kaavaillut kaksi viikkoa ovat autuaan avoimet. Vielä kun pakkaa messevän huvilateltan takakonttiin, niin ei luulisi olevan rajoittunut fiilis missään vaiheessa.

Matkasuunnitelmien vapaus yhdistettynä siihen, että tykkään ajamisesta aivan suunnattomasti, lupailevat todella hyvää. Vielä kun onnistuisi jotenkin pysymään housuissaan lähtöön asti. Laivalippujen osto nosti matkakuumeen viime yönä ennätyslukemiin.