Meta-aloitus?

"Kaikki blogaa, kirjoita säkin kun sulla on aina niin paljon sanottavaa!"

Blogi on vain hieman eri asia kuin baarin nurkkapöytä, kun on kolme kaljaa huivissa ja kaverit ympärillä. Se on jopa eri asia kuin nyyssit, joissa lurkkaajasta kirjoittajajaksi siirtyminen tapahtuu kuitenkin niin paljon luontevammin kuin blogatessa, vaikka lukijayleisön suuri bulkki on yhtä tuntematon kuin www-landiassakin. 

Koska mitäs teet, kun ei ole tarttua mihinkään valmiiseen, heittää herjaa jonkun muun aivoriihen tulokseen? Pitäisi synnyttää aivan itse - alusta - jotakin, jossa ei ole typerää "väkisin aloittamisen makua" (kuten nyt tässä) tai muuta näyttelemistä ja tärkeilyä. Pitäisi synnyttää jotakin ilman syytä, ei ole edes mitään x vuoden muuttoa maan ääriin, jota kommentoida, tai muuta luontevaa raportointitekosyytä.

Ainoa luonteva, mutta ei niin sisäsiisti, syy on oma ego. Onko sen myöntäminen rehellistä vai mahtailevaa? Ja mitä sitten? Pitäisikö tällä olla joku linja, suunta tai päämäärä? Haukkuisiko maailman typeryyttä ja ihmisten tyhmyyttä? Kommentoisiko arjen outouksia tai sen ankeuden tuottamaa ahdistusta? Mistä kirjoittaa ihminen, jolla on perhe, auto, antoisa työ, kivat työkaverit eikä penniäkään velkaa? (Tai paremminkin sanoen, mistä kirjoittaa sellainen ihminen niin, ettei se ole auttamatta aivan käsittämättömän tylsää - sanottavaahan on vaikka keittiön ikuisesta tiskivuoresta jos niikseen tulee.)

Mikä elämässä on mielenkiintoista? Kun katsoo blogien määrää, niin aika paljonkin, mutta kuka määrittelee mikä minun elämässäni on mielenkiintoista? En minä ainakaan, olen aivan lähellä omaa elämääni, enkä siis näe metsää puilta. Olen jopa huono arvioimaan muiden ihmisten elämän mielenkiintoisuutta, vaikka toisinaan olenkin heidän asioistaan jopa tuskastuttavan utelias kehtaamatta kuitenkaan millään lailla sitä myöntää tai tuoda asiaa rehellisesti julki.

Miten ihmeessä  määritän mielenkiintoisuuden, kun en osaa edes määrittää omia mieltymyksiäni, ainoastaan epämieltymyksiäni? Meneekö tämä metailuksi kunnes kyllästyn?

Toisaalta, lähden toukokuussa 20 vuotta vanhalla kantti-Ladalla Tanskaan. Ehkä tällä sittenkin on jokin tarkoitus.