Uhanalainen arki

Arjelle osuvat pyhät puhuttavat Sun Äitiä aasisinsillanomaisesti, ja hänen tarjoamansa pieni palanen historiaa viihdytti minua jälleen kovasti.



Rupesi mietityttämään keskelle arkea osuvien juhlapyhien merkitys
nykypäivänä. Kristillisillä merkkipäivillä on toki uskonnollinen
merkityksensä, mutta onko niillä loppujen lopuksi tavalliselle
talliaiselle paljon merkitystä muuten kuin viikkorytmin sekoittajana?
En tiedä, olen pakana, joten en lähde ainakaan arvuuttelemaan niiden
täydellistä tarpeettomuutta.



Itselleni, pakanana, helatrostait sun muut merkitsevät vain
vapaapäivää. Mikäs siinä, mutta minua ärsyttää se, että
aikajaksotettuun työhöni moiset sopivat älyttömän huonosti. Oikeasti ne
eivät ole vapaapäiviä, vaan vain jostain muusta pois. Jos torstaina on
pyhä, keskiviikkona ja perjantaina on tavalla tai toisella saatava
tehtyä torstain työt sisään. Oikein kiharaisena työviikkona keskelle
viikkoa paukautettu vapaa tuntuukin suoranaiselta kiusanteolta.



Monina vuosina olen itse asiassa viis veisannut mistään keskelle
viikkoa osuneesta vapaasta ja mennyt joka tapauksessa töihin.
Mieluummin kuitenkin tekee kolme kahdeksantuntista kuin kaksi
12-tuntista työpäivää.



Noh, aina ei synny mitään ylipääsemätöntä työajallista haittaa, mutta
rytmin nuo pyhät rikkovat joka tapauksessa. Torstaille osuneen vapaan
jälkeen perjantai töissä on yhtä tervanjuontia, ja väittäisin että
työteho on neljänneksen normaalin perjantain työtehosta.



Olisin valmis jakamaan viiden päivän työt neljälle päivälle, jos joku
saisi päähänsä, että kaikki arkeen osuvat päivän mittaiset vapaat
olisivat aina vain maanantaisin tai perjantaisin. Myös
itsenäisyyspäivä. Joskushan niitä siirreltiin viikonloppuun, mutta
sekin on vähän tyhmää. Viikonloppuna kauppapäiviä on muutenkin liian
vähän, joten viikonloppuun osuvien pyhien määrää ei pitäisi ainakaan
keinotekoisesti kasvattaa.



Eikä minulla ole mitään kolmen päivän vapaaputkia vastaan.