Äitienpäivärakeita

Koko päivän talon yllä on roikkunut harmaa pilvimassa. Välillä on
tullut vodaa, välillä on muka ollut selkenevinään. Pilvipeite on kapea,
sekä etelässä että pohjoisessa on koko ajan näkynyt kirkasta sinistä
riittämiin.

Äsken tuli rakeita. Ja paistoi aurinko. Se on jostain syystä aina todella siistiä.


Pikkuskidinä vietin yhden kesän Kausalan liepeillä Loikalan kartanossa.
Kartano oli Kymen rannan tuntumassa, ja siihen kuului hulppea
rantasauna. Joki oli siitä kohtaa aika leveä, hieman kauempana meni
vaijerilossi joen yli.

Siellä olen nähnyt elämäni upeimman
kotimaisen rajuilman. Istuimme penskaporukalla saunan kuistilla
katsomassa kun joen päällä aivan mahtavan upeat salamat löivät leikkiä.
Lossi oli juuttunut pitämään sadetta joen keskelle. Yhtäkkiä salamointi
taukosi, ja maailma muuttui aivan kellertäväksi. Ja sen jälkeen alkoi
pudota vauvan nyrkin kokoisia rakeita. Ei mitään sohjorakeita niin kuin
tänään, vaan tiukkaa tavaraa kauttaaltaan. Sitä kesti ainakin vartin,
ja lämpötila putosi hujauksessa varmaan kymmenisen astetta.

Aivan mahtavaa.