Neliötä pukkaa

Heh. Klimppiintyminen kuuluu elämän pieniin perustotuuksiin.
Tiedättehän, kun esimerkiksi vuosien etsimisen jälkeen on löytänyt
hyvän miehen/naisen, niin heti on ympärillä kymmenen muutakin
pörräämässä. Missä ne olivat silloin kuivan kauden aikana, hä?



Sama pätee jossain määrin rahan saantiin, rahan menetykseen, paskojen
asioiden tapahtumisfrekvenssiin - ja asuntoihin. Näemmä heti kun meillä
uutta kämppää pukkaa, suurelta osin oman aktiivisuuden ja
tarkkaavaisuuden ansiosta, niin nyt sitten muuallakin on herätty, että
hei tarjotaas noille vähän neliöitä (ja tietenkin enemmän ja
halvemmalla).



Esimerkiksi kaupungin asuntotoimisto, joka on joidenkin tahojen
mielestä tunnettu siitä, että ainakaan hädissään olevaa lapsiperhettä
ne ei herää auttelemaan ilman kunnon kädenvääntöä. Mitä ne tekee? Ne
soittaa ja tarjoaa asuntoa. Soit-taa it-se! Missähän nekin oli silloin
kun oikeasti oltaisiin kaivattu muutakin kuin opiskelijaslummiasuntoa
Koivukylästä?



Ei, en valita. Todennäköisesti lapsiperheet ovat oikeasti aika
korkealla kaupunkien asuntojonoissa, mutta omasta suunnasta homma
tietysti aina näyttää siltä, että turpiin lyödään pientä ihmistä.



Vielä muutama viikko sitten manailin, että miksi mulla on aina niin
huono tuuri, että iskis nyt kerrankin onnenpotku. Mies siinä hymisteli
vieressä ja totesi, että juuri minullahan on yleensä ihan helvetin hyvä
tuuri. Kaipa se on näkökulmasta kiinni. Omaa tilaansa ei koskaan näe
oikein.



Oikeastihan minulla ilmeisesti tosiaan on ihan sairaan hyvä tuuri,
mutta keskityn liikaa nietzscheläiseen perusangstin ylläpitoon, sillä
en välttämättä sittenkään osaa elää ilman että jokin asia on
vinksallaan. Lomamatkastakaan en ilmeisesti nauttisi riittävästi, ellei
auto hajoa vähintään kerran tai lentoyhtiö lennätä laukkuja
Antarktikselle.



Pitäis muuten varmaan hiljaksiin ruveta heittämään roskaa veks ja
valmistautumaan muihin pieniin käytännön järjestelyihin. Avaimet uuteen
kotiin saattavat ropsahtaa kouraan jo ennen kesäkuun ensimmäistä, ja ai
että sormet syyhyää.



Suurinta hupiani on tehdä tietsikalla (esim. xfig tai vaikka jopa
indesign) tarkka pohjapiirros ja mallit jokaisesta huonekalusta. Ja
omatekoinen Sims on valmis. Lisää huonekaluja saa Ikean luettelosta. :-)