Lokerointia

Maailma on hauskalla tavalla pieni. Aikaisemmin keväällä eräs
ex-kollega paljastui aivan toisista ympyröistä tuttujen ystävien
opiskelukaveriksi. Myöhemmin eräs toinen ex-kollega paljastui erään
ex-hoitoni ex-hoidoksi.



Huvittavinta on, että olisi jotenkin pitänyt arvata. Jotkut ihmiset
ovat juuri sen oloisia, että kun kuulee heidän yhteytensä joihinkin
toisiin ihmisiin, tulee sellainen "ahaa, tottakai, tietenkin".



Oma yhteensopivuuttaan muiden ihmisten kanssa ei oikein osaa arvioida,
vaikka osaisikin omalta osaltaan sanoa tulevansa tai ei tulevansa
jonkun kanssa juttuun. Samanoloisuus tai -henkisyys, tai miksi sitä nyt
oikeastaan kutsuisi, on kuitenkin vain muiden silmissä.



Olen joskus itse törmännyt lausahduksiin kuten "no tietenkin sä tunnet
sen" tai "te tulette aivan varmasti toimeen", ja olen aina vähän
miettinyt että miten ihmiset muka sen tietää. Nyt ehkä ymmärrän vähän
paremmin, kun olen lyhyen ajan sisällä törmännyt itse samaan ilmiöön.



Se on kuin tekisi palapeliä, ja monta kertaa silmäilty pala yhtäkkiä
sopiikin aivan kummalliseen paikkaan. Kun tarkastelee palan kuvioita,
niin tajuaa että tietenkin se sopii.