Bleemakon sanontoja

Sain Viidakon sanontojen Tonylta haasteen,
joka on ihan hauska. Tee tarina (tai vastaava) käyttäen seuraamistasi
blogeista löytyviä virkkeitä. Lisäksi yksi virke haastajan blogista.
Haaste lähtee lainatuille blogeille. Tässä tarinani.

Hei sinä 50-60-vuotias jo elämää nähnyt remonttia pelkäämätön mies. En tiedä onko tämä pms:ää vai mitä hittoa tämä on, ainakaan menkat eivät ole vielä alkaneet. Väkisinmakaan itseni, ennenkuin hankin luusahan ja eliminoin ongelmakohdan ropastani lopullisesti. Heräsin jotain tunti sitten. Yritä siinä sitten nukkua, kun kaappikello kumisee juuri kun ole vihdoinkin saamassa unen päästä kiinni. Herätessäni valitettavasti tajusin, että tosielämässähän en enää nykyisin tuollaisia krapuloita kestäisi hengissä. Ja on niin kylmäkin.  Syyt tähän ovat niin ilmeiset että en viitsi kirjoittaa niistä. Vaikenen siis luimuillen, ja ihmetellen, millä tavoin tällä kertaa olen väärässä paikassa väärään aikaan. Nyt kuolen. Kysymys vaan herää; jos kuoleman jälkeen paljastuu homoksi, tuleeko silloin arkusta ulos???? 

Valtakunta Ruotsin kanavista!

Minimaali pohdiskelee katsomistottumuksiaan ja kaapelikanavien ylenpalttista turhuudensarvea.
Minulla sen sijaan alkaa pian suruaika. Muutan asuntoon, jossa ei ole
kaapelitelevisiota. Vaikka oman lautasen asentaminen olisi sallittua
(ei ole), ei se mitään auttaisi - ensimmäinen kerros, väärä suunta,
puita piha täys.



Eniten jään kaipaamaan läntisen naapurimaan kanavia TV3 ja TV4. Niiltä olen bongannut muun muassa Lostin ennen kuin se alkoi Suomessa (nyt jo kakkoskausi sveduissa pitkällä), My Name Is Earlin, How I Met Your Motherin jne. Nyt tulee suru puseroon.



Toisaalta. Kaseteilla lojuu homehtumassa, edelleen katsomista
odottamassa, pari kautta Teho-osastoa, puolitoista kautta West Wingiä
ja muita kaapelikanavien jalkoihin jääneitä pääkanavasuosikkeja.
Olisikohan vihdoinkin aika katsoa ne?



Todella toivoisi, että Canal Digital tai Viasat satsaisivat myös
nettilähetyksiin. Meillekin tulee 24 megan piuha. Sitä pitkin valuisi
iloisesti myös tv-ohjelmia. Maxinettin asiakkaillehan on tarjolla
tv-kanavia piuhan välityksellä, mutta valitettavasti kanavavalikoima on
äärest kurja. Ainoa kiinnostava heillä on leffakanavat, mutta ne saa
terrestriaali-digilläkin - jopa sitoutumatta mihinkään, jos hankkii
vain ärrältä parin viikon katselukortin silloin kun on aikaa jopa
oikeasti katsoa.

Kysynpähän vain

Mikähän siinä on, että kaksimetrinen korsto voidaan ryöstää
perjantaisessa 75 tuhannen ihmisen kansoittamassa keskustassa niin
putipuhtaaksi, että raukan päälle jää vain kalsarit ja toinen kenkä. Ja
miten ihmeessä kyseinen ihminen voi joutua verissä päin rämpimään 15
kilometriä Helsingin keskustasta, vilkkaasti liikennöityjen väylien
viertä, kotikulmilleen, ilman että kukaan reagoi ja kysyy onko kaikki
kunnossa?

Alas ____! Näin ei voi ____!

Aamulla töihin mennessä Espalla marssi keskipienehkö joukko
mielenosoittajia. Näin päättelin kannossa olleista kylteistä ja
banderolleista. Pitänee varmaan kiireisen päivän päätteeksi lukea
jostain päivän uutiset, että selviää mistä on kyse.


Sitä ennen on ihmeteltävä mielenosoitusten iskulausejulisteita. Toki
suurin osa on ihan selkeitä ja asiasta kertovia, mutta jonkin verran
näkee myös näitä "Näin ei voi jatkua"-tyyppisiä ympäripyöreyksiä.


Mietinkin, että jos on monen asian kannattaja ja mielenosoituskäyntien
määrä on runsas, niin mahtaakohan porukalla olla siivouskomerossa
kiirettä varten piilossa erityisiä "all-rounder"-kylttejä?

Ainakin ekoaatteelliselle luulisi sopivan yksi "Näin ei voi jatkua" usean "__________ ei voi _________"-kyltin sijasta.

Uhanalainen arki

Arjelle osuvat pyhät puhuttavat Sun Äitiä aasisinsillanomaisesti, ja hänen tarjoamansa pieni palanen historiaa viihdytti minua jälleen kovasti.



Rupesi mietityttämään keskelle arkea osuvien juhlapyhien merkitys
nykypäivänä. Kristillisillä merkkipäivillä on toki uskonnollinen
merkityksensä, mutta onko niillä loppujen lopuksi tavalliselle
talliaiselle paljon merkitystä muuten kuin viikkorytmin sekoittajana?
En tiedä, olen pakana, joten en lähde ainakaan arvuuttelemaan niiden
täydellistä tarpeettomuutta.



Itselleni, pakanana, helatrostait sun muut merkitsevät vain
vapaapäivää. Mikäs siinä, mutta minua ärsyttää se, että
aikajaksotettuun työhöni moiset sopivat älyttömän huonosti. Oikeasti ne
eivät ole vapaapäiviä, vaan vain jostain muusta pois. Jos torstaina on
pyhä, keskiviikkona ja perjantaina on tavalla tai toisella saatava
tehtyä torstain työt sisään. Oikein kiharaisena työviikkona keskelle
viikkoa paukautettu vapaa tuntuukin suoranaiselta kiusanteolta.



Monina vuosina olen itse asiassa viis veisannut mistään keskelle
viikkoa osuneesta vapaasta ja mennyt joka tapauksessa töihin.
Mieluummin kuitenkin tekee kolme kahdeksantuntista kuin kaksi
12-tuntista työpäivää.



Noh, aina ei synny mitään ylipääsemätöntä työajallista haittaa, mutta
rytmin nuo pyhät rikkovat joka tapauksessa. Torstaille osuneen vapaan
jälkeen perjantai töissä on yhtä tervanjuontia, ja väittäisin että
työteho on neljänneksen normaalin perjantain työtehosta.



Olisin valmis jakamaan viiden päivän työt neljälle päivälle, jos joku
saisi päähänsä, että kaikki arkeen osuvat päivän mittaiset vapaat
olisivat aina vain maanantaisin tai perjantaisin. Myös
itsenäisyyspäivä. Joskushan niitä siirreltiin viikonloppuun, mutta
sekin on vähän tyhmää. Viikonloppuna kauppapäiviä on muutenkin liian
vähän, joten viikonloppuun osuvien pyhien määrää ei pitäisi ainakaan
keinotekoisesti kasvattaa.



Eikä minulla ole mitään kolmen päivän vapaaputkia vastaan.

Ottaisin napin olutta, kiitos!

Tiede-lehti ehtii aina lojua pöydällä ikuisuuden ennen kuin saan
aikaiseksi lukaista sen läpi. Tiede on siinä mielessä mukava, että se
on nimenomaan erinomainen kevyt ruokalukeminen, joka nautinnon seassa
myös vähän sivistääkin. Vakavahenkisemmän illan akuankka.



Mutta uusimmasta bongattua:



Tästä on toki ollut jo juttua siellä sun täällä. Bristolin yliopistossa
on leikitelty ajatuksella pilleristä, jolla saisi kännin tyyppiset
fiilikset ilman tyypillisiä haittoja kuten krapula, filmin katkeaminen,
kirroosi jne. Vielä koe-erää ei ole valmistettu, mutta teknisesti
ottaen se on kuulemma mahdollista.



"Hyvä humalapilleri tekee rennoksi ja sosiaaliseksi mutta ei lisää
aggressiivisuutta, sekoita tasapainoa tai aiheuta pahoinvointia"
jutussa sanotaan.



Näinköhän? Ja jos näin, niin, osaisiko sitä silti katsoa viinan
kaltaisena turvallisena korvikkeena viinalle? Kuulen jo korvissani
kukkahattutätien ja lehdistön yhdistetyn kauhun ja innon kiljahtelut
siitä, että taas päästään pelottelemaan uudesta superhuumeesta.



On sanottu, että jos alkoholi keksittäisiin nykypäivänä, se
kiellettäisiin alta aikayksikön kovimman luokan haitallisena huumeena.
Vaikea kuvitella, että tällainen vähemmän haitallinen pilleri saisi
lempeämpää vastaanottoa. Toisaalta, on helppo kuvitella jo etukäteen
sitä logiikan riemuvoittoa, kun uutta ainetta vastusteltaisiin
viimeiseen saakka, mutta samaan aikaan pidettäisiin kiinni "tutusta
alkoholista".



Toisaalta. Pillerien napsimisessa kylllä on nistimäinen
douppaamisfiilis. Alkoholin, vaikkakin on haitallinen öyhöttäjähuume,
kokemiseen kuuluu usein oleellisesti mausta nautiskelu (viinit, oluet,
viskit) ja fyysiset vakioliikeratojen toistot keskustelun lomassa.
Vakioliikeradat on helppo korvata vissylasin kallistelulla, mutta maku
on toinen asia.

Babelfish Hellsinki

Itäkeskus iltakahdeksan maissa:
"Om vi ska se Lordi, I suggest vi tar julkiset"


Tämä jostain syystä huvitti minua, vaikka sain nuorempana itseäni
kiinni samanlaisesta kielenkäytöstä alituiseen. Nyttemmin
ruotsinkielisiä kavereita ei juuri ole, ja äidinkin saa enää harvoin
jallitettua puhumaan äidinkieltäni, joten kielisekamelska on kaventunut
ensimmäisen ja kolmannen kotimaisen vapaamuotoiseen raiskuuseen.

Paljon mikään muu ei sitten oikein jaksakaan huvittaa.


Meni maku koko touhusta. Onhan tuo kansanjuhla tuossa telkusta auki,
mutta ei oikein jaksa kiinnostaa.Ei kykene, vaikka Lordia kyllä tekisi
mieli fanittaa, siitäkin huolimatta että tietää miltä mies maskin
sisällä näyttää. Diggaan tosin Elm Streettejäkin, vaikka tiedän miltä
Robert Englund näyttää.

Viime päivien pyöritys on ollut
suoraan sanoen aivan perseestä, ja nimenomaan fanien ääliömäisyys on
tappanut illuusion, ei roskalehtien paljastukset. Putaansuun pärstän
paljastamisen aiheuttama fanien pyhä raivo on sekä
kaksinaismoralistista että totaalisen ääliömäisin syin perusteltua.


Ihan turha vedota mihinkään illuusion murtumiseen. Ihan oikeinko
luulette että siellä maskien sisällä ei ole ihminen? Ihan oikeinko
kaikki koiranäyttelyissä kävijät ja bändin jäsenten naapurit eivät
tiedä miltä ne näyttävät? Päättyikö elämänne kun Kiss riisui naamiot?


Ihan turha vedota mihinkään yksityisyyden suojaan. Ihan oikeinko
yksityisyyttä haluava ihminen tahallisesti tällää itsensä omalla
pärställään Suomen suurimman sanomalehden viikonloppuliitteen kanteen?


Ihan turha vedota mihinkään hyviin tapoihin. Hyviin tapoihin ei kuulu
lynkkausryhmä jonkun täysin itselle tuntemattoman henkilön puolesta
vaikka kuinka tätä fanittaisi, vaikka kuinka olisi mielestään pyhällä
asialla. Lordien maskien pakkoriisuttaminen "paskalehden, jota kukaan
ei lue" sivulla ei ole tuonut poliisipartioita, mellakka-aitoja ja
muuta verorahoilla kustannettua turhaa tilpehööriä lynkkausjoukon
kotien ulkopuolelle ja pelkoa jostain makasiinit-toisinnosta. Sen
sijaan se on kyllä tehnyt sitä sadoille sellaisillekin ihmisille, jolla
ei ole osaa eikä arpaa koko asiassa.

On ylipäätänsä täysin
päätöntä koko kälätys. Kun Lordi voitti Suomen karsinnat, ilmoilla
kajahteli lähinnä paheksunta siitä kuinka taas mennään maailmalle
munaamaan itsemme. Ensimmäiset pärstäkuvat Putaansuusta vilahtivat
lehdistössä jo heti Suomen karsinnan jälkeen. Missä oli lynkkausjoukko?


Totuus on, että jos Lordi ei olisi voittanut, kaikki olisivat
kohauttaneet vain olkapäitään vaikka Putaansuu olisi salakuvattu saunan
lauteilta munasiltaan, sen sijaan että nyt kaiken kohun keskellä on
käytetty täysin siistiä pärstäkuvaa, joka on suorastaan
imarteleva. 

Ehkei olisi niin vittuuntunut fiilis,
ellei joutuisi huomaamaan että monet blogaajat, joita olen tähän asti
lukenut mielelläni ja olen arvostanut, ovat samanlaisia sinisilmäisiä
ääliöitä kuin viime päivinä riehunut lynkkausjoukon irvikuva.


No olenpa minäkin sitten ruvennut boikotoimaan, peruutin tänään aika
monen blogin tilauksen. Lynkkausjoukon kokoamista ja uhkailua en jaksa,
vaan kaivelen mieluummin sohvalla nenääni samaan tapaan kuin suurin osa
näistä fanaattisisista Lordi-faneistakin ennen kuin tajusivat että se
voitto tosiaan on tulossa (jos ylipäätään edes olivat silloin
hereillä). 

Home sweet home

Ah, onnea. Uuden kämpän avaimet taskussa. Mielihyvän määrä on mittaamaton.
Kävin heti mittailemassa ja näpsimässä kasan kuvia.

Tyhjä asunto on jotenkin herkullisen houkutteleva. 75 neliötä täynnä
vielä täyttämättömiä lupauksia ja mahdollisuuksia. Ikeasta on jo sohva valittu. Jotain muutakin vois ehkä keksiä.


Ja sitten huonot puolet. Ei Welhon kaapelia. Mikähän ois paras
palveluntarjoaja noin muuten? Pitää kai päättää aika pian, koska
toimitusajathan taitaa lähes firmalla kuin firmalla olla viikoissa
mitattava aika. Elisa olis tietty luonteva, kun niillä on koko tän
alueen tekniikka meidän tulevan makkarin seinän toisella puolella.
Nopeuttaisko se toimitusaikoja? En usko.

Neliötä pukkaa

Heh. Klimppiintyminen kuuluu elämän pieniin perustotuuksiin.
Tiedättehän, kun esimerkiksi vuosien etsimisen jälkeen on löytänyt
hyvän miehen/naisen, niin heti on ympärillä kymmenen muutakin
pörräämässä. Missä ne olivat silloin kuivan kauden aikana, hä?



Sama pätee jossain määrin rahan saantiin, rahan menetykseen, paskojen
asioiden tapahtumisfrekvenssiin - ja asuntoihin. Näemmä heti kun meillä
uutta kämppää pukkaa, suurelta osin oman aktiivisuuden ja
tarkkaavaisuuden ansiosta, niin nyt sitten muuallakin on herätty, että
hei tarjotaas noille vähän neliöitä (ja tietenkin enemmän ja
halvemmalla).



Esimerkiksi kaupungin asuntotoimisto, joka on joidenkin tahojen
mielestä tunnettu siitä, että ainakaan hädissään olevaa lapsiperhettä
ne ei herää auttelemaan ilman kunnon kädenvääntöä. Mitä ne tekee? Ne
soittaa ja tarjoaa asuntoa. Soit-taa it-se! Missähän nekin oli silloin
kun oikeasti oltaisiin kaivattu muutakin kuin opiskelijaslummiasuntoa
Koivukylästä?



Ei, en valita. Todennäköisesti lapsiperheet ovat oikeasti aika
korkealla kaupunkien asuntojonoissa, mutta omasta suunnasta homma
tietysti aina näyttää siltä, että turpiin lyödään pientä ihmistä.



Vielä muutama viikko sitten manailin, että miksi mulla on aina niin
huono tuuri, että iskis nyt kerrankin onnenpotku. Mies siinä hymisteli
vieressä ja totesi, että juuri minullahan on yleensä ihan helvetin hyvä
tuuri. Kaipa se on näkökulmasta kiinni. Omaa tilaansa ei koskaan näe
oikein.



Oikeastihan minulla ilmeisesti tosiaan on ihan sairaan hyvä tuuri,
mutta keskityn liikaa nietzscheläiseen perusangstin ylläpitoon, sillä
en välttämättä sittenkään osaa elää ilman että jokin asia on
vinksallaan. Lomamatkastakaan en ilmeisesti nauttisi riittävästi, ellei
auto hajoa vähintään kerran tai lentoyhtiö lennätä laukkuja
Antarktikselle.



Pitäis muuten varmaan hiljaksiin ruveta heittämään roskaa veks ja
valmistautumaan muihin pieniin käytännön järjestelyihin. Avaimet uuteen
kotiin saattavat ropsahtaa kouraan jo ennen kesäkuun ensimmäistä, ja ai
että sormet syyhyää.



Suurinta hupiani on tehdä tietsikalla (esim. xfig tai vaikka jopa
indesign) tarkka pohjapiirros ja mallit jokaisesta huonekalusta. Ja
omatekoinen Sims on valmis. Lisää huonekaluja saa Ikean luettelosta. :-)

Mitä h****ttiä?

Kuinkakohan moni on eilen illalla mennyt nukkumaan ennen euroviisujen
loppua, koska ei ole välittänyt koko touhusta tai on häpeillen pitänyt
mahdollisuuksia olemattomina. Kuinkahan moni niistä on herännyt aamulla
sellaiseen "mitä h****ttiä?"-fiilikseen.



Tiedättekö sellaiseen samanlaiseen minkä voi kokea, kun on ollut
päiväunilla ja sitten herää ja avaa radion, ja Jonna T ja Lasse K,
joita on aina pitänyt huuliveikkoina, toteavat oudon haudanvakavina
että Pentagon palaa ja WTC on luhistunut.



Eihän tämä tärkeydeltään ihan samaa kertaluokkaa ole, mutta lähes yhtä
epätodennäköisen tuntuista.Voi siitä ehkä tulla vähän epätodellinen olo.

Jos joku nakkaa ydinkakkaa

Työpäivä venyi, ja viimeiset pari tuntia olivat aika hysteeristä
vääntöä. Jossain vaiheessa pomo vetäytyi hihitellen koppiinsa ja pyysi
lupaa saada soittaa Lordin Hardrock Hallelujahia. Ei saanut pelkästään
lupaa, vaan myös vaatimuksen vääntää nupit kaakkoon.



Milloinkohan viimeksi suomalaisen euroviisun kohdalla on tuollaista tullut pyydettyä. Edes vitsinä. Saatika oikeasti.



Vanhoja varastoja kaivellessa tein muuten hullun huomion. Nuku pommiin
on oikeastaan aika hyvä. Sanat ovat niin huikeaa jööttiä, että ovat
melkeinpä erinomaiset.

Vähänks oon hauska

Ennen loppumistaan tästä päivästä on muodostumassa huuhaa-aktiviteettien osalta varsin vilkas rupeama.

Tällaisen huumorin laatuani arvioivan testin bongasin xheliltä.
   

the Cutting Edge (52% dark, 61% spontaneous, 26% vulgar)

your humor style: CLEAN | SPONTANEOUS | DARK Your humor's mostly innocent and off-the-cuff, but somehow there's something slightly menacing about you. Part of your humor is making people a little uncomfortable, even if the things you say aren't themselves confrontational. You probably have a very dry delivery, or are seriously over-the-top. Your type is the most  likely to appreciate a good insult and/or broken bone and/or a very very fat person dancing. PEOPLE LIKE YOU: David Letterman - John Belushi The 3-Variable Funny Test! - it rules - If you're interested, try my best friend's best test: The Genghis Khan Genetic Fitness Masterpiece

My test tracked 3 variables How you compared to other people your age and gender: You scored higher than 99% on darkness You scored higher than 99% on spontaneity You scored higher than 99% on vulgarity

Link: The 3 Variable Funny Test written by jason_bateman on Ok Cupid, home of the 32-Type Dating Test

Äitienpäivärakeita

Koko päivän talon yllä on roikkunut harmaa pilvimassa. Välillä on
tullut vodaa, välillä on muka ollut selkenevinään. Pilvipeite on kapea,
sekä etelässä että pohjoisessa on koko ajan näkynyt kirkasta sinistä
riittämiin.

Äsken tuli rakeita. Ja paistoi aurinko. Se on jostain syystä aina todella siistiä.


Pikkuskidinä vietin yhden kesän Kausalan liepeillä Loikalan kartanossa.
Kartano oli Kymen rannan tuntumassa, ja siihen kuului hulppea
rantasauna. Joki oli siitä kohtaa aika leveä, hieman kauempana meni
vaijerilossi joen yli.

Siellä olen nähnyt elämäni upeimman
kotimaisen rajuilman. Istuimme penskaporukalla saunan kuistilla
katsomassa kun joen päällä aivan mahtavan upeat salamat löivät leikkiä.
Lossi oli juuttunut pitämään sadetta joen keskelle. Yhtäkkiä salamointi
taukosi, ja maailma muuttui aivan kellertäväksi. Ja sen jälkeen alkoi
pudota vauvan nyrkin kokoisia rakeita. Ei mitään sohjorakeita niin kuin
tänään, vaan tiukkaa tavaraa kauttaaltaan. Sitä kesti ainakin vartin,
ja lämpötila putosi hujauksessa varmaan kymmenisen astetta.

Aivan mahtavaa.

Missä olit kun...

Äitienpäivänä näyttävät Disney Channelilla Bambin. Ettäs kehtaavat. Eikö ne yhtään ajattele?

Järjen ääni

Miten niin en muka saa kertarysäyksellä hankkia sohvaa, sänkyä ja
astianpesukonetta? Miten niin ei muka saa tuhlata kaikkia säästöjä?
Rahaahan tulee joka kuukausi lisää?!



Perhana, järjen ääni on toisinaan tosi kurja tyyppi.

Hehkutusjäänteitä

Yritä tässä nyt sitten kirjoittaa juttua siitä kuinka orpo sokea kaatui
sirkkeliin, kun huomaan vain surffailevani Ikean sivuilla ja kuolaavani
sohvia ja sänkyjä. Ja sit pitäis vierailla astianpesukonesivustoillakin.



Ah, niin paljon tuhlattavaa, voih, niin vähän aikaa.

Tiedän paikan armahan

Asunto. Nyt se on. Kesäkuun alusta jo.
Kuukausi kaksi kämppää päällekkäin, joten ihanasti aikaa siirrellä, muutella ja laitella.


Mä olen ihan rauhallinen.


Olen.


AHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH!
JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!
IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHHHHHHHHHQUUUUUUUUUUU!

HYPS HYPS POMPS POMPS! HYPS HYPS POMPS POMPS!
HYPS HYPS POMPS POMPS! HYPS HYPS POMPS POMPS!


Seuraavaksi voitontanssi

        

Lokerointia

Maailma on hauskalla tavalla pieni. Aikaisemmin keväällä eräs
ex-kollega paljastui aivan toisista ympyröistä tuttujen ystävien
opiskelukaveriksi. Myöhemmin eräs toinen ex-kollega paljastui erään
ex-hoitoni ex-hoidoksi.



Huvittavinta on, että olisi jotenkin pitänyt arvata. Jotkut ihmiset
ovat juuri sen oloisia, että kun kuulee heidän yhteytensä joihinkin
toisiin ihmisiin, tulee sellainen "ahaa, tottakai, tietenkin".



Oma yhteensopivuuttaan muiden ihmisten kanssa ei oikein osaa arvioida,
vaikka osaisikin omalta osaltaan sanoa tulevansa tai ei tulevansa
jonkun kanssa juttuun. Samanoloisuus tai -henkisyys, tai miksi sitä nyt
oikeastaan kutsuisi, on kuitenkin vain muiden silmissä.



Olen joskus itse törmännyt lausahduksiin kuten "no tietenkin sä tunnet
sen" tai "te tulette aivan varmasti toimeen", ja olen aina vähän
miettinyt että miten ihmiset muka sen tietää. Nyt ehkä ymmärrän vähän
paremmin, kun olen lyhyen ajan sisällä törmännyt itse samaan ilmiöön.



Se on kuin tekisi palapeliä, ja monta kertaa silmäilty pala yhtäkkiä
sopiikin aivan kummalliseen paikkaan. Kun tarkastelee palan kuvioita,
niin tajuaa että tietenkin se sopii.

Peukkuja!

Nyt kaivataan peukkujen pystyssä pitelijöitä. Asuntovahtiini pamahti
tänään kohde, joka on vain muutaman sadan metrin päässä siitä missä nyt
budjataan. Vuokrahinta on todella kohtuullinen, vuokratakuu
kohtuullistakin kohtuullisempi. Neliömäärä on yli 10 neliötä enemmän
kuin mitä meidän nykyisessä lilliputtikolmiossamme. Mikä parasta,
vuokraaja ei ole yksityinen.



Laitoin heti kyselyn ja pontevan kiinnostuksenosoituksen. Olisi niin
unelma. Olisi niin suunnaton helpotus tarhasysteemin kannalta. Vähän
kauempanakin toki voisi asua, koska onhan meillä auto. Mutta koskaan ei
voi tietää, jos vaikka joku ajaa auton rusinaksi, tai jos ylipäätänsä
ei vain muuten ole auto käytössä. Siksi olisi niin hyvä, että se tarha
olisi vielä kohtuullisen kävelymatkan päässä.



Ja jestas. Kesken tämän jutun kirjoituksen soi puhelin. Vaikka ei
olekaan enää virka-aika. Perjantaina aamulla katsomaan kämppää. Iih iih!

Viidakon kuningatar

Kolme höylää siihen meni, mutta talviturkki on nyt ajeltu. Huomenna voisi ajatella hametta.

Hauskat hautajaiset

Tapanani ei ole juuri kommentoida Oikeita Tosielämän Asioita. Mutta makasiineista tekee mieli sanoa pari sanaa.



Ne pari sanaa ovat: Kunniakkaat hautajaiset.



Vaikka en välittäisikään mistään (todennäköisesti) rumasta ja
hyödyttömästä musiikkitalosta, sota makasiineista on ollut menetetty jo
pitkään ennen viimeisiä taisteluita, ja on hyvä että se on nyt oikeasti
ohi.



Purkaminen olisi ollut nöyryyttävä mestaus, mutta eilinen ennenaikainen
juhannuskokko oli loppujen lopuksi erittäin arvokas poismeno.



Olisiko purkamisen alkaessa lähistölle kerääntynyt sankoin joukoin
porukkaa töllistelemään, pohdiskelemaan, taivastelemaan.... viihtymään?
Ei olisi. Sen töllistelyn, pohdiskelun, taivastelun ja viihtymisen
makasiinit kuitenkin ansaitsivat.



Mukavaa että joku tajusi sen, ja teki jotain sen eteen. En nyt väitä,
että pyromania olisi hieno asia sinänsä, varsinkin kun ottaa huomioon
mahdolliset vaarat ja saasteet, mutta sinänsä ajatuksena teko oli hieno.



Kiitos siitä. 

Hauskat hautajaiset

Tapanani ei ole juuri kommentoida Oikeita Tosielämän Asioita. Mutta makasiineista tekee mieli sanoa pari sanaa.



Ne pari sanaa ovat: Kunniakkaat hautajaiset.



Vaikka en välittäisikään mistään (todennäköisesti) rumasta ja
hyödyttömästä musiikkitalosta, sota makasiineista on ollut menetetty jo
pitkään ennen viimeisiä taisteluita, ja on hyvä että se on nyt oikeasti
ohi.



Purkaminen olisi ollut nöyryyttävä mestaus, mutta eilinen ennenaikainen
juhannuskokko oli loppujen lopuksi erittäin arvokas poismeno.



Olisiko purkamisen alkaessa lähistölle kerääntynyt sankoin joukoin
porukkaa töllistelemään, pohdiskelemaan, taivastelemaan.... viihtymään?
Ei olisi. Sen töllistelyn, pohdiskelun, taivastelun ja viihtymisen
makasiinit kuitenkin ansaitsivat.



Mukavaa että joku tajusi sen, ja teki jotain sen eteen. En nyt väitä,
että pyromania olisi hieno asia sinänsä, varsinkin kun ottaa huomioon
mahdolliset vaarat ja saasteet, mutta sinänsä ajatuksena teko oli hieno.



Kiitos siitä. 

0130 hours at Cylon occupied New Caprica

Argh. Galactican kakkoskauden viimeinen jakso juuri katsottu. Kolmas
kausi alkaa jenkeissä vasta syyskuun lopussa. Se on elinikä. The
suspense is killing me.



Perhana että on hyvä sarja. Perhana että vanha Galactica on nykyään
ihan kauheata kakkaa. Pienenä olin sitä mieltä, että se oli maailman
paras sarja. Heti Magnumin jälkeen.



Kehitystä on ehkä tapahtunut.









Tosin Magnum on edelleen hyvä. Ihanan huonolla tavalla. Kyllä, tämä on puolustelua.

0130 hours at Cylon occupied New Caprica

Argh. Galactican kakkoskauden viimeinen jakso juuri katsottu. Kolmas
kausi alkaa jenkeissä vasta syyskuun lopussa. Se on elinikä. The
suspense is killing me.



Perhana että on hyvä sarja. Perhana että vanha Galactica on nykyään
ihan kauheata kakkaa. Pienenä olin sitä mieltä, että se oli maailman
paras sarja. Heti Magnumin jälkeen.



Kehitystä on ehkä tapahtunut.









Tosin Magnum on edelleen hyvä. Ihanan huonolla tavalla. Kyllä, tämä on puolustelua.

Kalsarikeli!

Ah, parvekkeella voi taas käväistä tupakalla kalsarisillaan.



Parveketta ja sen näkymää tulee ikävä. Kaupungille, VVO:lle ja Satolle
on pantu kämppähakemukset menemään. Katsotaan riittääkö puoli vuotta
varoaikaa. Pahoin kyllä pelkään, että joudumme vähintäänkin tinkimään
asuinpaikasta - eli lapsi joutuu vaihtamaan tarhaa. Taas.



Yksityiselle en kuitenkaan vuokralle enää halua, vaikka mikä olisi. On
se perkele ettei ihminen tunnu saavan yksityisellä paria vuotta
pidempää asumisrauhaa.



Samaan aikaan ihmetyttää kun on paljon niitä, jotka valittavat että
heidät on yritetty saada tekemään sopimuksia, jossa toistaiseksi
voimassa olevaan vuokrasopimukseen sisältyy edellytys, että pitää asua
vähintään vuosi tai kaksi.



Mitä sellaisiin soppareihin muuten tulee: Solmikaa vain, mutta
mitättömiä ovat, jos eivät ole selkeitä määräaikaisia vuokrasopimuksia.



Mihinkähän muualle vielä laittaisi hakemuksia? Ilmarisen kohteet olivat
väärissä paikoissa. Ensin mainittujen kolmen lisäksi loppuukin sitten
jo tietämykseni muista asuntoja vuokraavista "kasvottomista
instansseista".

Junteilla on kivampaa

Kaikki kunnia gastronomeille sun muille supermaistajille, mutta luulen että näin junttina minulla on paljon antoisampaa.



Näin junttina pidin kouluruuasta. Varsinkin limaohrapuurosta,
oranssista nakkiklönttikastikkeesta ja timakkuudessaan taulusientä
muistuttavasta makaronilaatikosta.



Mitään niistä en ole kyennyt omin kätösin rekonstruoimaan kotikeittiössä. Se kismittää minua.



Onneksi einesmakaronilaatikko muistuttaa lähes erehdyttävästi koulun makaronilaatikkoa.



Näin junttina nautin siitä, että minulla on nyt einesmakaronilaatikkoa. Ja sitä ketsuppia. Paljon.

Älä vietä mitään -vuosi

On vapauttavaa olla viettämättä mitään.



En viettänyt pääsiäistä, en viettänyt vappua. Seuraavaksi aion
luonnollisestikin olla viettämättä juhannusta, ja todennäköisesti jätän
myös viettämättä syntymäpäivät, ainakin omani. Ainoastaan joulua pitää
viettää, koska mässätä pitää. Uuttavuotta tulee väkisinkin
viettäneeksi, koska on pakko poksauttaa pari rakettia.



Sinänsä mukavaa, että täysin opettamatta jälkikasvukin on ajautumassa
viettämättömyyden tielle. Pääsiäisenä hinkusi kyllä suklaamunasia,
mutta vappuna ei kelvannut minkään sortin korea ja sikatörkeän kallis
vappupallo. Sen sijaan mäkkäristä salivuorolaisen ojentama McPallo sai
aikaan hymyn ja tyytyväisyyden.



Hyvä poika, pihien vanhempien unelma.