Tämä tie on liian raskas kävellä

Niin, keksin tosiaan eilen miksi en pidä Helsingin keskustasta.
Itse asiassa se on hyvin yksinkertainen ja naurettava asia. Keskusta-alueen rakennusten korkeuteen nähden lähes kaikki kadut ovat joko liian leveitä tai liian kapeita tunteakseni itseni niillä kotoiseksi. Poikkeuksia on hyvin vähän, lähes kaikkialla tuntuu joko siltä, että talo kaatuu päälle tai sitten siltä, että huhuilen joen rannalla eikä vastarantaa näy.

Tämä tuli mieleeni kun ajoin kutosen ratikalla Bulevardia pitkin. Bulevardista pidän. Se on tismalleen oikean levyinen. Talvisaikaan ruttopuiston kohdalla tapahtuu paha tyylirikko, mutta sekin korjaantuu kesän tullessa, kun kadun vartta lähinnä olevat puut ovat komeasti lehdissään ja kätkevät puiston avaruuden. Bulevardin liikevalikoimakin on sopiva, kaikkea mukavaa monipuolisesti vieri vieressä. Aleksanterin teatterille tullessa tien leveys on edelleen hyvä, mutta liikkeet tylsistyvät ja vähenevät. Minulle Bulevardi päättyykin oikeastaan jo Bulsun ja Fredan kulmassa. Fredakin on mukava Bulevardilta kohti Punavuorta mentäessä.

Mansku on kamala. Siis todella kamala. Töölönlahdesta huolimatta. Samaten esim. Hämeentie. Hyi hyi hyi. Aleksikin on siinä ja siinä, tosin leveys on aika nappiinsa oikea. Ilman suurta ja värikästä kauppavalikoimaa se olisi kuitenkin jotenkin liian jyhkeä. Esplanadi taas on leveyteensä nähden liian lyhyt. Senaatintori on liian paljas.

Kaikkein pahin on Rautatientori. Aakeelaakee tuulen pieksämä kenttä, jonka kaikki ympäristön rakennukset ovat aivan liian matalia antaakseen tyydytystä päänsisäiselle idealleni asema-aukiosta. Ei, minulla EI ole torikammoa. Ei minusta tältä tunnu Taivaallisen rauhan aukiolla.

Kampin uudet kolossit taas ovat sinänsä mielestäni tervetulleita (bussiaseman kenttä oli ennen muinoin toinen paljon vihaamani paikka), mutta ehkä yhtä vaatenumeroa liian suuret siihen paikkaan mihin ne on tällätty.

Ja jottei kukaan luulisi että halveeraan Helsingin arkkitehtuuria, niin näin ei suinkaan ole. Monet talot ovat kauniita, jopa niistä uudemmista lasihirvityksistä löytyy muutama tosi kiva viritys. Mutta mittasuhteissa on jotain perustavanlaatuisesti vialla, koska harvemmin tunnen omilta mittasuhteiltani sopivani kovinkaan monen helsinkiläisen kadun varrelle tallaamaan. Punavuori-Eira suunnassa suhdeluvut ovat ehkä parhaiten kohdallaan. Krunikassa sen sijaan tuntuu liian ahtaalta, kuten myös Kalliossa. Liekö kyse myös arkkitehtuurista ja värivalinnoista sinänsä. Kallio on liian... Kallio - kivenharmaa, pelottavien halkeamien (Linjojen) leikkelemä graniittiklöntti. Krunikka tuntuu halkeilleelta siirtolohkareelta...

Toisaalta ehkä hyvä, etten ole kaupungin pääarkkitehti. Muuten tämäkin paikka olisi jo ajat sitten muuttunut korkeiden lasitornien ja välkkyvien 50-metristen mainostaulujen ihmemaaksi.

Kaipaan takaisin Tokioon...